Keski-Aasia

Aasian osa

Keski-Aasia on osa Aasiaa, ja se ulottuu lännessä Kaspianmerelle, idässä Kiinaan, etelässä Afganistaniin ja pohjoisessa Venäjälle. Alueen tarkempia määritelmiä on useita. Keski-Aasia yhdistetään historiallisesti nomadikansoihin, ja sen läpi kulkee Silkkitie. Siksi se on ollut kohtauspaikka ihmisille, tavaroille ja ajatuksille Euroopan, Länsi-Aasian, Etelä-Aasian ja Itä-Aasian välillä.

Keski-Aasian kartta

Määritelmät muokkaa

Kolme eri määritelmää Keski-Aasiasta. Tummanruskea: Neuvostoaikojen määritelmä, Ruskea: Yleisin nykymääritelmä, Vaaleanruskea: Unescon laajempi määritelmä.

Ajatuksen Keski-Aasiasta erillisenä alueena esitti Alexander von Humboldt vuonna 1843. Siitä on myös käytetty nimitystä Turkestan.

Nykyään kaikkiin Keski-Aasian määritelmiin sisältyvät seuraavat viisi entistä neuvostotasavaltaa: Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan. Tämä onkin tiukin määritelmä Keski-Aasialle. Muita usein mukaan luettavia alueita ovat Mongolia, Afganistan, Pakistanin pohjois- ja länsiosat, Iranin koillisosa, Kashmir, ja joskus Kiinan länsiosa (Sinkiang) ja eteläinen Siperia.

Unesco on määritellyt alueen ilmaston mukaan ja näin selvästi laajemmaksi. Sen mukaan Keski-Aasiaan kuuluvat neuvostotasavaltojen lisäksi Mongolia, Tiibet, Pohjois-Iran (Golestan, Pohjois-Khorasan ja Khorāsān-e Razavi -provinssit), Afganistan, Pakistanin Gilgit-Baltistan ja Luoteisprovinssi, Kashmir ja Ladakh (Intia), sekä keski-itäinen osa Venäjää.

Keski-Aasia voidaan määritellä myös etnisten ryhmien mukaan niin, että sen alkuperäisasukkaita ovat itäiset turkkilaiset kansat, itäiset iranilaiset kansat sekä mongolit. Näitä alueita ovat uiguurien asuttama Kiinan Xinjiang-provinssi, turkkilaisten kansojen asuttamat osat Siperiaa, neuvostotasavallat sekä Afganistanin maakunnat Balkh, Jowzjan, Faryab ja Sar-e Pol. Afganistan kokonaisuudessaan, Pakistanin pohjoisosat ja Kashmirin laakso voidaan sisällyttää myös määritelmään. Näiden lisäksi alueeseen kuuluvat vielä Tiibet ja Ladakhi.

Valtiot muokkaa

Keski-Aasian maat
valtiopinta-ala (km²)asukaslukuväestötiheys
per km²
pääkaupunkivaltiomuotoviralliset kieletvaluutta
 Kazakstan2 724 90016 004 8006Astanatasavaltakazakki, venäjätenge
 Kirgisia199 9005 482 00027Biškektasavaltakirgiisi, venäjäsom
 Tadžikistan143 1007 349 14551Dušanbetasavaltatadžikki , venäjäsomoni
 Turkmenistan488 1005 110 00010Ašgabattasavaltaturkmeenimanat
 Uzbekistan447 40027 606 00062Taškenttasavaltauzbekkisom

Toisinaan mukaan luetut valtiot ja alueet muokkaa

valtio tai aluepinta-ala (km²)asukaslukuväestötiheys
per km²
pääkaupunkivaltiomuotoviralliset kieletvaluutta
 Afganistan647 50031 889 92349Kabultasavaltapaštu, dariAfganistanin afgaani
 Pakistan803 940168 925 500210Islamabadtasavaltaenglanti, urduPakistanin rupia
 Mongolia1 564 1162 736 8002Ulan BatortasavaltamongoliMongolian tugrik
 Kiina - Sinkiang1 660 00021 586 30013Ürümqikansantasavaltakiina, uiguurirenminbi
 Venäjä - Siperia13 000 00036 000 0004NovosibirskliittotasavaltavenäjäVenäjän rupla

Historia muokkaa

Keski-Aasian kartta noin vuodelta 1888.

Esihistoriallisella ajalla Keski-Aasia on ollut pitkälti paimentolaisten ja keidasviljelijöiden asuttama. Antiikin ajan ja keskiajan tärkeimpiin kauppareitteihin kuulunut silkkitie kulki alueen läpi. Alueella on ollut vuosisatojen varrella niin mongolien, persialaisten, arabien kuin turkkilaisten valloittamia alueita. Islam levisi alueelle keskiajan alussa. Parthia ja Baktria, joihin kuuluivat Keski-Aasian eteläisimmät osat, itsenäistyivät Persiasta noin 250 ekr. Aleksanteri Suuren valtakunta ulottui Keski-Aasian alueelle 300-luvulla ekr. Keski-Aasia kuului kokonaan Mongolivaltakuntaan 1200-1300-luvuilla.[1]

Venäjä valloitti suuremman osan Keski-Aasiaa vähitellen 1700- ja 1800-luvulla. Venäjän vallankumouksen jälkeen alueelle perustettiin Neuvostoliittoon kuuluneet Kazakstanin, Uzbekistanin, Turkmenistanin, Tadžikistanin ja Kirgisian sosialistiset neuvostotasavallat. Ne itsenäistyivät vuonna 1991 Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä. Nykyään Keski-Aasian maat ovat pääsääntöisesti autoritäärisiä tasavaltoja, joissa presidentillä on laajat valtaoikeudet.

Maantiede muokkaa

Aroa nykyisen Uzbekistanin alueella 1900-luvun alussa.

Suuri osa Keski-Aasian pohjoisosasta on aroa tai puoliaavikkoa, eteläosasta taas aavikkoa. Alue on pääosin alavaa tasankoa ja monin paikoin laidunmaata. Sen sijaan alueen kaakkoisosaa, esimerkiksi Tadžikistania, Kirgisiaa ja Itä-Uzbekistania, hallitsevat vuoristot. Alueen merkittävimmät vuoristot ovat Altai, Tienšan, Pamir ja Hindukuš. Vuoristot ovat vaikeakulkuisia, ja monet vuoriston lomassa sijaitsevat alueet ovat suuren osan vuotta lähes eristyksissä muusta maasta. Keski-Aasian korkein vuori, Qullai Ismoili Somonī, (7 495 m), kuuluu Tadžikistaniin ja Pamir-vuoristoon.

Läntinen Keski-Aasia sijaitsee maailman suurimman järven, suolaisen Kaspianmeren rannikolla. Kaspianmeren rannikolla maanpinta laskeutuu yli sata metriä keskimääräisen merenpinnan alapuolelle. Muita suuria järviä ovat Balkašjärvi, jonka vesi on osittain suolaista ja osittain makeaa, sekä suolainen Araljärvi, joka on 1960-luvulta lähtien kutistunut vain murto-osaan alkuperäisestä keinokastelun vuoksi. Tämä on luonut valtavan ympäristöongelman. Myös muiden järvien ja jokien vettä käytetään usein keinokasteluun.

Keski-Aasian ilmasto on tyypillisesti melko kuivaa ja mantereista. Kesät ovat kuumia. Alueen kaakkoisosassa sijaitsevissa vuoriston laaksoissa voi talvella olla jopa 30 asteen pakkasia.[2] Tammikuun keskilämpötila Ašgabatissa on 3,5 °C, heinäkuun keskilämpötila 31,3 °C ja vuotuinen sademäärä 201 mm.[3] Biškekissä tammikuun keskilämpötila on −2,6 °C, heinäkuun keskilämpötila 24,9 °C ja vuotuinen sademäärä 453 mm.[4]

Väestö muokkaa

Taškent.

Keski-Aasia on melko harvaan asuttua aluetta. Viiden entisen neuvostotasavallan alueella asuu yhteensä reilut 60 miljoonaa asukasta. Näistä väekkäin maa on Uzbekistan (27,6 miljoonaa asukasta) ja suurin kaupunki on Uzbekistanin pääkaupunki Taškent (2,1 miljoonaa asukasta). Uzbekistanin, Kirgisian ja Tadžikistanin jakama Ferganan laakso on Keski-Aasian tiheimmin asuttu alue, jossa asuu lähes neljäsosa Keski-Aasian asukkaista.

Kielet muokkaa

Valtaosa entisten neuvostotasavaltojen kansalaisista puhuu jotakin turkkilaisten kielten ryhmään kuuluvaa kieltä. Turkmeenia, joka on sukua turkin kielelle ja kuuluu oguusilaiseen ryhmään, puhutaan lähinnä Turkmenistanissa sekä sen lisäksi muun muassa Iranissa ja Afganistanissa. Kazakki, kirgiisi ja tataari kuuluvat kiptšakkilaiseen ryhmään. Kazakkia ja kirgiisiä puhutaan Kazakstanissa, Kirgisiassa, Tadžikistanissa ja Venäjällä sekä muun muassa Afganistanissa ja Xinjiangissa. Tataaria puhutaan eniten Venäjällä. Itäturkkilaiset kielet uzbekki ja uiguuri ovat käytössä Uzbekistanissa, Tadžikistanissa, Afganistanissa ja Xinjiangissa.

Venäjää puhutaan Venäjän ja Ukrainan lisäksi lingua francana entisissä neuvostotasavalloissa. Iranilaisista kielistä alueella puhutaan paštoa (Afganistanissa ja Luoteis-Pakistanissa) sekä useita pienempiä kieliä (kuten šugnania, Iškašimia, vahania ja jagnobia. Näiden itäiranilaisten kielten lisäksi alueella puhutaan myös persian kielen eri muotoja, kuten daria (Afganistanissa), tadžikkia (Tadžikistanissa) ja juutalaistadžikkia.

Uskonnot muokkaa

Suurin osa Keski-Aasian entisten neuvostotasavaltojen asukkaista on islaminuskoisia. Alueella asuu myös paljon ortodokseja, erityisesti Kazakstanissa.

Kulttuuri muokkaa

Keski-Aasian kulttuuriin kuuluvat olennaisesti puuvillan viljely, karjankasvatus ja jurtat. Erittäin koristeelliset matot, tekstiilit ja kansallispuvut kuuluvat myös keskiaasialaiseen kulttuuriin.

Tunnusomaisia ruokia keskiaasialaisessa keittiössä ovat muun muassa vuohen, lampaan ja kamelin maidosta valmistetut jogurtit, samojen eläinten liha, pilahvi, naan-leipä sekä manti.

Lähteet muokkaa

  1. Seppo Zettenberg: Maailman historian pikkujättiläinen, s. 82-83, 132-133, 213. WSOY, 2016. ISBN 951-0-30602-9.
  2. Climate Kyrgyzstan: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  3. Погода и климат pogodaiklimat.ru. Viitattu 25.9.2019. (venäjäksi)
  4. Погода и Климат pogodaiklimat.ru. Viitattu 25.9.2019. (venäjäksi)

Aiheesta muualla muokkaa