Roy Emerson
Roy Stanley Emerson (s. 3. marraskuuta 1936) on australialainen tennispelaaja, joka voitti uransa aikana 12 kaksinpelimestaruutta ja 16 nelinpelimestaruutta Grand Slam -turnauksissa. Hänet valittiin International Tennis Hall of Fameen vuonna 1982.
| Roy Emerson | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] Blackbutt [1] |
| Tennispelaaja | |
| Pituus | 183 cm |
| Paino | 79 kg |
| Kätisyys | oikeakätisyys |
| Palkintorahat | -USD |
| Kaksinpeli | |
| Voitot/tappiot | 396–155 |
| Nelinpeli | |
| Voitot/tappiot | 204–64 |
| Aiheesta muualla | |
| ITF | |
| ATP | |
Roy Emerson on yksi seitsemästä miespelaajasta, jotka ovat voittaneet uransa aikana kaksinpelimestaruuden kaikissa neljässä Grand Slam -turnauksessa. Vain Roger Federer, Pete Sampras ja Rafael Nadal ovat voittaneet Grand Slam -turnauksissa kaksinpelimestaruuden useammin kuin Emerson, mutta kun mukaan lasketaan nelinpelimestaruudet, on Emersonin 28 voiton saalis edelleenkin miespelaajien ennätys. Davis Cupia Emerson on pelaajana ollut voittamassa kahdeksan kertaa, ja sekin on kaikkien aikojen ennätys.
Emerson voitti kaksinpelimestaruutensa vuosina 1961–1967, jolloin tärkeimmät turnaukset eivät vielä olleet avoimia ammattilaisille. Viimeisen nelinpelimestaruutensa hän voitti Wimbledonissa vuonna 1971.
Kaksinpelivoitot Grand Slam -turnauksissa muokkaa
| Vuosi | Turnaus | Vastustaja loppuottelussa | Tulos |
|---|---|---|---|
| 1961 | Australia |  Rod Laver | 1–6, 6–3, 7–5, 6–4 |
| 1961 | Yhdysvallat | Rod Laver | 7–5, 6–3, 6–2 |
| 1963 | Australia | Ken Fletcher | 6–3, 6–3, 6–1 |
| 1963 | Ranska |  Pierre Darmon | 3–6, 6–1, 6–4, 6–4 |
| 1964 | Australia | Fred Stolle | 6–3, 6–4, 6–2 |
| 1964 | Wimbledon | Fred Stolle | 6–4, 12–10, 4–6, 6–3 |
| 1964 | Yhdysvallat | Fred Stolle | 6–2, 6–2, 6–4 |
| 1965 | Australia | Fred Stolle | 7–9, 2–6, 6–4, 7–5, 6–1 |
| 1965 | Wimbledon | Fred Stolle | 6–2, 6–4, 6–4 |
| 1966 | Australia |  Arthur Ashe | 6–4, 6–8, 6–2, 6–3 |
| 1967 | Australia | Arthur Ashe | 6–4, 6–1, 6–1 |
| 1967 | Ranska | Tony Roche | 6–1, 6–4, 2–6, 6–2 |
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Roy Emerson Wikimedia Commonsissa
- ↑ a b Lance Tingay, 100 years of Wimbledon, Enfield, Guinness Superlatives, , s. 198 . Tieto on haettu Wikidatasta.
