Mä oksalla ylimmällä

Elokuvakuva kuuluu lajityyppiin, jossa kerrotaan tunnetun runoilijan tai säveltäjän romanttisesta suhteesta. Elokuva kertoo säveltäjä Gabriel Linsénistä ja hänen kuvitteellisesta rakkaudestaan oopperalaula Marina Sawinaan. Linsen opiskeli Leipzigissa, jonne tapahtumat juonessa sijoittuvat, joskin kuvauspaikkana on idyllinen Porvoo.^[1] Aiempi saman lajin elokuva oli Ballaadi, joka oli toteutettu täysin Erik Dahlbergin käsikirjoituksen pohjalta. Tätäkin elokuvaa varten tuottaja T. J. Särkkä osti Dahlbergilta käsikirjoituksen, mutta se toteutettiin vasta kymmenen vuoden kuluttua ja Walentin Chorellin Jack Witikan niin paljon muokkaamana, että Dahlberg esitti loukaantumisensa julkisesti.^[2]

Aikalaiskriitikoista Martti Savo eli Modest Savtschenko (Työkansan Sanomat) oli kirjoituksessaan sitä mieltä, että katsojat suhtautuisivat elokuvaan historiallisena totuutena ja saisivat päähenkilöstä siten täysin väärän kuvan, vaikka tuotantoyhtiö kertoi, että aihetta on käsitelty vapaasti. Jörn Donner kiitti kuitenkin sitä uskottavasta ajankuvasta, tarinan kerronnan filmillisesti kekseliäisyydestä ja arvioi koko elokuvaa huolitelluksi ajanviete-elokuvaksi. Valma Kivitie (Elokuva-Aitta) puolestaan huomautti: ”Kumman kapeaksi se - - on jäänyt ja henkilöt enemmän luonnosmaisiksi kuin vereviksi, eläviksi ihmisiksi.”^[3]

Erään 2000-luvun kriitikon mukaan elokuva ei kuulu lajityyppinsä imelimpiin, vaikka pääosanäyttelijä on ”korea Martti Katajisto”.^[4] Toisen mukaan elokuvan sisältö on vähäinen, mutta kuori on korea ja aistillinen.^[5]