Franz Beckenbauer
Franz Anton Beckenbauer (11. syyskuuta 1945 München, Baijerin osavaltio, Saksa – 7. tammikuuta 2024 Salzburg, Itävalta[1][2]) oli saksalainen jalkapalloilija, valmentaja ja urheiluvaikuttaja. Häntä pidettiin kaikkien aikojen parhaana saksalaisena jalkapalloilijana sekä yhtenä maailman kaikkien aikojen parhaista.[3][4][5] Beckenbauer aloitti uransa keskikentällä, mutta loi uransa puolustajana ja erityisesti liberona. Beckenbaueria kutsuttiin usein lempinimellä Der Kaiser (suom. Keisari).
.jpg) | |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Franz Anton Beckenbauer | ||
| Syntymäaika | 11. syyskuuta 1945 | ||
| Syntymäpaikka | München, Saksa | ||
| Kuolinaika | 7. tammikuuta 2024 (78 vuotta) | ||
| Kuolinpaikka | Salzburg, Itävalta | ||
| Pelipaikka | libero | ||
| Pituus | 181 senttimetriä | ||
| Lempinimi | Der Kaiser (Keisari) | ||
| Junioriseurat | |||
| 1951–1959 | SC München | ||
| 1958–1964 | Bayern München | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1964–1977 | Bayern München | 460 | (60) |
| 1977–1980 | New York Cosmos | 80 | (17) |
| 1980–1982 | Hamburger SV | 28 | (0) |
| 1983 | New York Cosmos | 25 | (2) |
| Yhteensä | 560 | (79) | |
| Maajoukkue | |||
| 1965–1977 | Länsi-Saksa | 103 | (14) |
| Valmennusura | |||
| 1984–1990 | Länsi-Saksa | ||
| 1990–1991 | Marseille | ||
| 1994 | Bayern München | ||
| 1996 | Bayern München | ||
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Miesten jalkapallo | |||
Maa:  Länsi-Saksa (pelaajana) | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa | Länsi-Saksa 1974 | Jalkapallo | |
 Hopeaa | Englanti 1966 | Jalkapallo | |
 Pronssia | Meksiko 1970 | Jalkapallo | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa | Belgia 1972 | Jalkapallo | |
| Hopeaa | Jugoslavia 1976 | Jalkapallo | |
| Maa: Länsi-Saksa (valmentajana) | |||
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa | Italia 1990 | Jalkapallo | |
| Hopeaa | Meksiko 1986 | Jalkapallo | |
| EM-kilpailut | |||
| Pronssia | Länsi-Saksa 1988 | Jalkapallo | |
Beckenbauer valittiin Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksi 1972 ja 1976. Hän pelasi Saksan maajoukkueessa 103 ottelua, osallistui MM-kilpailuihin kolmesti ja voitti maailmanmestaruuden 1974. Beckenbauer voitti maailmanmestaruuden myös valmentajana 1990 ja hän on Mario Zagallon ja Didier Deschampsin lisäksi ainoa sekä pelaajana että valmentajana maailmanmestaruuden voittanut. Beckenbauer voitti myös Euroopan-mestaruuden 1972 ja Bayern Münchenissä muun muassa Euroopan Cupin kolmesti ja Cup-voittajien cupin.
Beckenbauer on toiminut myös FC Bayern Münchenin puheenjohtajana, Saksan jalkapalloliiton varapuheenjohtajana ja 2006 MM-kilpailujen järjestelykomitean puheenjohtajana.
Lapsuus ja nuoruus muokkaa
Beckenbauer oli postitoimistossa työskennelleen isänsä Franzin ja äitinsä Antoinen toinen poika. Useiden saksalaisten tapaan Beckenbauer innostui jalkapallosta Saksan voitettua yllättäen ensimmäisen maailmanmestaruutensa 1954. Hän liittyi paikallisen SC München 06:n juniorijoukkueeseen myöhemmin samana vuonna. Beckenbauerin suosikkijoukkue oli työväenluokan kannattama TSV 1860 München. Hän kuitenkin valitsi paikalliskilpailija FC Bayern Münchenin jouduttuaan harjoitusottelussa TSV:n pelaajien rumasti taklaamaksi. Beckenbauer suuttui tapauksesta ja liittyi Bayern München junioreihin 1958.[3][6][7][8]
Beckenbauer opiskeli vakuutusvirkailijaksi, mutta hän keskeytti opinnot 17-vuotiaana saatuaan ammattilaissopimuksen Bayern Müncheniin isänsä vastusteluista huolimatta.[9][8]
Seurajoukkueura muokkaa
Bayern München muokkaa
Beckenbauer debytoi tuolloin Regionalliga Südissa pelanneen Bayern Münchenin edustusjoukkueessa kesäkuussa 1964. Hän oli juniorivuosinaan ollut aluksi keskushyökkääjä.[6] Edustusjoukkueessa Beckenbauer pelasi aluksi vasempana laitahyökkääjänä, mutta siirtyi pian keskikentälle. Bayern nousi Bundesliigaan Beckenbauerin ensimmäisen kauden päätteeksi keväällä 1965.[4][10]
Bayern nousi pian Beckenbauerin, Sepp Maierin ja Gerd Müllerin johdolla Bundesliigan parhaiden seurojen joukkoon. Kaudella 1965–1966 Bayern sijoittui kolmanneksi ja voitti Saksan cupin. Beckenbauer teki yhden Bayernin maaleista Meidenricheriä vastaan pelatussa finaalissa, jonka se voitti 4–2. Beckenbauerin kauden peliesitykset palkittiin valinnalla Saksan joukkueeseen 1966 MM-kilpailuihin, ja myöhemmin samana vuonna hänet valittiin ensimmäisen kerran Saksan vuoden jalkapalloilijaksi.[3] Seuraavalla kaudella Bayern sijoittui liigassa kuudenneksi,[11] mutta uusi cup-mestaruutensa. Seura saavutti myös ensimmäisen voittonsa Euroopan sisäisissä turnauksissa voittaen Cup-voittajien cupin finaalissa skotlantilaisen Glasgow Rangersin 1–0.[12]
1960-luvun loppupuolella Beckenbauer siirtyi keskikentältä puolustajaksi. Hän ei kuitenkaan pelannut pelkästään puolustavasti vaan liberona, joka nousi aktiivisesti tukemaan hyökkäyksiä.[10] Beckenbauerista tuli myös Bayernin kapteeni ja kaudella 1968–1969 hän johdatti Bayernin ensimmäiseen Bundesliiga-mestaruuteen sekä cupin voittoon. Seuraavat kaksi mestaruutta menivät Borussia Mönchengladbachille Bayernin jäädessä hopealle.[13]
Bayern palasi mestariksi 1972 ja nousi pian yhdeksi Euroopan johtavista seuroista. Beckenbauer puolestaan valittiin samana vuonna ensimmäisen kerran Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksi. Bayern voitti kolme perättäistä mestaruutta 1972–1974 ja Euroopan Cupin Bayern voitti niin ikään kolmesti peräkkäin vuosina 1974–1976 kukistaen Atlético Madridin uusintaottelussa 4–0, Leeds Unitedin 2–0 ja Saint-Étiennen 1–0. Beckenbauer oli Bayernin parhaimmistoa ja hänet valittiin uudelleen Euroopan parhaaksi 1976 sekä toiseksi parhaaksi 1974 ja 1975.[13][14] Beckenbauer pelasi Bayern Münchenissä kaikissa kilpailuissa yhteensä 559 ottelua, joissa hän teki 71 maalia.[15] Saksan vuoden jalkapalloilijaksi hänet valittiin yhteensä neljä kertaa.[3]
New York Cosmos muokkaa
Menestyksekkään Bayern-uran jälkeen Beckenbauer päätti siirtyä Yhdysvaltoihin New York Cosmosiin, joka tarjosi hänelle 2,5 miljoonan dollarin sopimuksen.[16] Cosmos rakensi menestyvän joukkueen hankkimalla riveihin useita kansainvälisiä tähtipelaajia kalliilla sopimuksilla.[17] Beckenbauerin siirtyessä Yhdysvaltoihin Cosmosissa pelasivat muun muassa Pelé ja Carlos Alberto.[18] Beckenbauer vietti Cosmosissa neljä kautta ja voitti NASL:n mestaruuden kolmesti vuosina 1977, 1978 ja 1980.[3] Hänet valittiin jokaisella kaudella tähdistöjoukkueeseen ja lisäksi liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi 1977.[19][20]
Paluu Saksaan ja takaisin New Yorkiin muokkaa
Beckenbauer palasi vielä Bundesliigaan kahdeksi kaudeksi, tällä kertaa Hamburger SV:hen. Hän voitti Hamburgerissa viimeisen mestaruutensa 1982, minkä jälkeen hän palasi yhden kauden ajaksi Cosmosiin ennen kuin päätti uransa. Beckenbauerille kertyi Hamburgerissa 28 liigaottelua ilman maaleja ja New York Cosmosissa 130 ottelua, joissa hän teki 21 maalia.[21][22]
Maajoukkueura muokkaa
Beckenbauer pelasi Saksan liittotasavallan maajoukkueessa 103 maaottelua ja teki niissä 14 maalia. Hän oli ensimmäinen 100 maaotteluun yltänyt saksalaispelaaja. Beckenbauer pelasi ensimmäisen maaottelunsa syyskuussa 1965 ja viimeisen helmikuussa 1977.[23] Sen jälkeen häntä ei enää valittu maajoukkueeseen, koska Saksan jalkapalloliitto oli kieltänyt ulkomailla pelaavien valinnan eikä Beckenbauer enää suostunut mukaan, kun kielto kumottiin myöhemmin.[3][5] Beckenbauer oli maajoukkueen kapteeni 50 ottelussa.[7]
MM-kilpailut 1966 muokkaa
Beckenbauerin ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Englannissa 1966. Hän pelasi jokaisessa ottelussa keskikentällä hyökkäävässä roolissa. Beckenbauer teki turnauksessa yhteensä neljä maalia, joista kaksi syntyi ensimmäisessä ottelussa Sveitsiä vastaan. Saksan liittotasavalta voitti lohkonsa ja eteni puolivälieriin, jossa se kohtasi Uruguayn. Beckenbauer teki ottelussa maalin kuten myös Saksan 2–1 voittoon päättyneessä välierässä Neuvostoliittoa vastaan. Finaalissa Saksan liittotasavalta kohtasi Englannin ja Beckenbauerin tehtäväksi tuli pelata puolustavammin ja vartioida Bobby Charltonia. Englanti voitti jatkoajalla 4–2 ja myöhemmin Beckenbauer totesi että "Englanti voitti meidät 1966, koska Bobby Charlton oli hiukan minua parempi".[4][10]
MM-kilpailut 1970 muokkaa
Meksikon MM-kilpailuissa 1970 Beckenbauer pelasi edelleen keskikentällä vaikka Bayern Münchenissä hän oli jo siirtynyt liberoksi. Saksan liittotasavalta voitti kaikki alkusarjan ottelunsa ja sai vastaansa jälleen Englannin. Englanti siirtyi ottelussa jo 2–0 johtoon. Saksa nousi kuitenkin voittoon, kun Beckenbauer ja Uwe Seeler tekivät kumpikin maalin varsinaisella peliajalla ja Gerd Müller ratkaisi jatkoajalla. Välierässä Saksan liittotasavalta kohtasi Italian. Varsinainen peliaika päättyi tasan 1–1, mutta jatkoajalla Italia vei voiton lukemin 4–3. Beckenbauer loukkaantui jatkoajan alussa, mutta hän pelasi ottelun loppuun käsi kantositeessä, vaikka hänen olkapäänsä oli lähtenyt sijoiltaan.[4][10]
EM-kilpailut 1972 muokkaa
Vuoden 1972 EM-kilpailuen lopputurnaus pelattiin Belgiassa ja Beckenbauer oli nyt maajoukkueen kapteeni. Hän pelasi omimmallaan paikalla liberona. Saksan liittotasavalta voitti välierässä isäntä Belgian 2–1 ja finaalissa Neuvostoliiton 3–0.[24] Menestys EM-kilpailuissa ja seurajoukkueessa toivat Beckenbauerille valinnan Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksi.[10]
MM-kilpailut 1974 muokkaa
Vuoden 1974 MM-kilpailut pelattiin Saksassa. Beckenbauer toimi edelleen maajoukkueen kapteenina ja pelasi liberona. Saksan liittotasavalta kärsi ensimmäisessä lohkovaiheessa yllättävän tappion DDR:lle, mutta voitti kaikki muut ja eteni jatkoon. Toisesta lohkovaiheesta se eteni finaaliin kukistamalla Jugoslavian, Ruotsin ja Puolan. Loppuottelussa Saksan liittotasavalta kohtasi Alankomaat, joka myös oli voittanut jatkolohkossa Saksan tapaan kaikki ottelunsa Johan Cruyffin johdolla. Alankomaat meni ottelussa johtoon Johan Neeskensin rangaistuspotkulla, mutta Saksan liittotasavalta nousi lopulta 2–1-voittoon. The Guardian arvioi Beckenbauerin peliesityksen ”mestarilliseksi”.[3][4][10]
Pelaajauran jälkeen muokkaa
Maajoukkueen valmentaja muokkaa
Beckenbauer ei ollut suorittanut valmennustutkintoja eikä hän itse uskonut tulevansa hyväksi valmentajaksi.[25] Siitä huolimatta hänet nimitettiin Saksan liittotasavallan maajoukkueen päävalmentajaksi heinäkuussa 1984 Jupp Derwallin epäonnistuttua vuoden 1984 EM-kilpailuissa.[3] Hän ei tutkinnon puuttumisen takia saanut koskaan käyttää virallista päävalmentajan titteliä, Bundestraineria. Beckenbauerin nimike oli joukkueenjohtaja (saks. Teamchef).[26]
Beckenbauerin ensimmäiset arvokisat valmentajana olivat vuoden 1986 MM-kilpailut, jotka päättyivät MM-hopeaan huolimatta hänen vähäisestä valmennuskokemuksesta. Beckenbauer johti Saksan finaaliin, vaikka hänellä oli koko kisojen ajan ongelmia pelaajien kanssa, eikä joukkue lukeutunut turnauksen ennakkosuosikkeihin.[25] Finaalissa Saksa hävisi Argentiinalle lukemin 2–3.[4]
Vuoden 1988 EM-kotikilpailuissaan Saksan liittotasavalta oli ennakkosuosikki. Saksa voitti alkulohkonsa, mutta Alankomaat voitti yllättäen sen välierässä.[27] Tappio oli saksalaiselle kova pettymys.[26]
Italian MM-kilpailuissa 1990 Saksan liittotasavalta eteni jälleen finaaliin Argentiinaa vastaan. Saksa oli alkukierroksilla vakuuttavampi kuin vuoden 1986 kisoissa. Se voitti alkulohkonsa ja pudotti jatkokierroksilla Alankomaat, Tšekkoslovakian ja Englannin.[28] Argentiina puolestaan oli aloittanut kisat heikosti, mutta onnistui voittamaan jatko-ottelunsa. Saksa hallitsi loppuottelua ja voitti sen lopulta Andreas Brehmen maalilla 1–0. Ottelu oli Beckenbauerin viimeinen maajoukkuevalmentajana.[29] Beckenbauerista tuli Mário Zagallon jälkeen toinen sekä pelaajana että valmentajana maailmanmestaruuden voittanut ja ensimmäinen kapteenina sen tehnyt.[3][4]
Seurajoukkuevalmentaja muokkaa
Mestaruuden jälkeen Beckenbauer siirtyi valmentamaan Olympique de Marseillea. Hän aloitti kauden 1990–1991 Marseillen valmentajana, mutta siirtyi vuodenvaihteessa seuran urheilujohtajaksi. Marseille voitti Ranskan mestaruuden ja pääsi Euroopan cupin finaaliin. Kauden päätyttyä Beckenbauer jätti tehtävänsä.[30] Tammikuussa 1994 Beckenbauer palasi valmennukseen, kun hänet nimitettiin Bayern Münchenin päävalmentajaksi loppukauden ajaksi Erich Ribbeckin saatua potkut.[31] Kausi päättyi mestaruuteen.[21] Beckenbauer valittiin myöhemmin samana vuonna Bayern Münchenin puheenjohtajaksi.[32] Keväällä 1996 Beckenbauer erotti päävalmentajana toimineen Otto Rehhagelin ja otti itse hoitaakseen valmennustehtävät. Bayern voitti hänen johdollaan UEFA Cupin, mutta Bundesliigassa se jäi toiseksi.[33]
Jalkapallovaikuttaja muokkaa
Beckenbauer toimi Bayern Münchenin puheenjohtajana aina vuoteen 2009 asti, minkä jälkeen hänet nimettiin seuran kunniapuheenjohtajaksi.[32] Hänet valittiin 1998 yhdeksi Saksan jalkapalloliiton varapuheenjohtajista, ja myöhemmin hän toimi hallituksen jäsenenä vastuualueenaan kansainväliset suhteet.[3][34] Beckenbauer oli mukana myös FIFAn hallituksessa vuodesta 2007 lähtien.[35]
Beckenbauer johti Saksan jalkapalloliiton hakukomiteaa, joka sai vuoden 2006 MM-kilpailut Saksaan sen voitettua Etelä-Afrikan viimeisessä äänestyksessä 12–11. Hänen arvovaltaansa pidettiin tärkeänä tekijänä kisojen saamisessa. Hakuprosessin jälkeen Beckenbauer toimi kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtajana.[5][16]
Vuonna 2015 Beckenbaueria alettiin epäillä julkisuudessa lahjonnasta vuoden 2006 MM-kisojen yhteydessä. Saksalaislehdet Süddeutsche Zeitung ja Bild kirjoittivat, että Beckenbauerin nimikirjoitus löytyy sopimusluonnoksesta, jolla Beckenbauerin epäillään luvanneen vastalahjaksi palveluksia Fifan lahjusskandaaliin sotkeutuneelle Pohjois- ja Keski-Amerikan jalkapalloliiton aiemmalle johtajalle Jack Warnerille. Der Spiegel oli jo aiemmin nostanut esiin Beckenbauerin osuuden kisojen saamisessa Saksaan.[36]
Beckenbauer toimi myös televisiokommentaattorina Saksan televisiossa.[37]
Pelityyli muokkaa
Beckenbauer oli juniorina hyökkääjä, mutta siirtyi ensin keskikenttäpelaajaksi ja 1960-luvun loppupuolella puolustajaksi. Hän oli ihaillut Internazionalen Giacinto Facchettia, joka voitti kaksi perättäistä Euroopan Cupia hyökkäävänä vasempana puolustajana 1964 ja 1965. Beckenbauer ryhtyi Bayern Münchenissä soveltamaan Facchettin pelityyliä keskuspuolustajan paikalta. Hän pelasi vapaassa roolissa puolustuksen takana, liberona, ja nousi sieltä aktiivisesti hyökkäyksiin mukaan sekä rakentamaan peliä että käyttämään hyväksi sitä ettei häntä vartioitu. Beckenbauer osallistui pelinrakentamiseen ja nousi välillä jopa hyökkääjien tasolle.[8] Hän osoitti Bayernissa tehokkuutensa uudessa roolissaan, mutta maajoukkueessa hänen ei aluksi annettu pelata samalla tavalla.[4][10]
Ennen Beckenbaueria liberoa pidettiin vain puolustavana pelaajana, mutta hän uudisti roolista myös tehokkaan hyökkäyksien tukijan. Vaikka modernissa jalkapallossa liberoja ei enää käytetä, niin aikanaan Beckenbauerin pelityyli oli vallankumouksellinen.[3][4][9][10][17]
Arvostus muokkaa
Beckenbaueria pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista jalkapalloilijoista.[3][4][5] Kansainvälinen jalkapallon historia- ja tilastoyhdistys IFFHS valitsi Beckenbauerin 1900-luvun kolmanneksi parhaaksi maailmassa Pelén ja Johan Cruyffin jälkeen,[38] ja vuonna 1999 hän sijoittui neljänneksi World Soccer -lehden äänestyksessä 1900-luvun parhaasta pelaajasta.[39] Hänet valittiin parhaiden elävien jalkapalloilijoiden FIFA 100 -listalle vuonna 2004,[3] ja hän on myös jalkapallon Yhdysvaltojen Hall of Famen jäsen.[40]
Beckenbauer valittiin Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksi 1972 ja 1976 sekä Saksan vuoden jalkapalloilijaksi neljästi. Hän on saanut myös FIFA:n korkeimman tunnustuksen FIFA Order of Meritin 2004.[3] Beckenbauer sai elämäntyöstään Laureus-palkinnon 2007.[41]
Beckenbauerista tehtiin Saksassa 1973 elokuva Libero, jonka pääosaa hän itse näytteli.[9] Hän on saanut saksalaisen media-alan Bambi-palkinnon viisi kertaa.[42]
Yksityiselämä muokkaa
Beckenbauer oli naimisissa kolmesti. Hänen kolmas vaimonsa oli Heidi Burmester, jonka kanssa hän avioitui vuonna 2006.[16] Beckenbauerilla on viisi lasta, joista yksi, Stephan, on ollut ammattilaisjalkapalloilija.[6]
Beckenbauerin Keisari-lempinimen (saks. Der Kaiser) kerrotaan syntyneen kesällä 1969. Welt am Sonntag -lehden mukaan nimitys esintyi ensi kerran sanomalehdessä Bayernin voitettua ensimmäisen mestaruutensa. Artikkelin otsikko oli ”Baijerin keisari Franz”. Muutama päivä myöhemmin Bayern voitti Saksan cupin finaalissa Schalken. Beckenbaueria vastaan pelasi Reinhard Libuda, jota kutsuttiin König von Westfaleniksi (suom. Westfalenin kuningas). Beckenbauer jätti hänet ottelussa varjoonsa ja lehdistö tarvitsi hänelle ylevämmän nimityksen, joten se keksi Keisarin. Toinen lempinimen syntytarina, jota Beckenbauer itsekin on kertonut, on että se sai alkunsa Wienissä 1971 Bayernin ystävyysottelun yhteydessä. Valokuvaaja otti hänestä kuvia keisari Frans Joosef I:n patsaan vieressä, minkä jälkeen tarinan mukaan media olisi ryhtynyt käyttämään Beckenbauerista Keisari-nimitystä.[43]
Beckenbauer asui Kitzbühelissä Itävallassa.[16] Hän kuoli nukkuessaan perheensä läsnäollessa Salzburgissa 7. tammikuuta 2024. Hän oli 78-vuotias.[1][2]
Saavutukset muokkaa
Pelaajana muokkaa
Bayern München
- Bundesliiga (4): 1968–69, 1971–72, 1972–73, 1973–74
- Saksan cup (4): 1965–66, 1966–67, 1968–69, 1970–71
- Euroopan cup (3): 1973–74, 1974–75, 1975–76
- Cup-voittajien cup (1): 1966–67
- Intercontinental Cup (1): 1976
New York Cosmos
- NASL (3): 1977, 1978, 1980
Hamburger SV
- Bundesliiga (1): 1981–82
Länsi-Saksan maajoukkue
- Maailmanmestaruus: 1974
- Euroopan-mestaruus: 1972
- hopeaa: 1976
Valmentajana muokkaa
Länsi-Saksan maajoukkue
- Maailmanmestaruus: 1990
- hopeaa: 1986
- EM-pronssia: 1988
Marseille
- Ligue 1 (1): 1990–91
Bayern München
- Bundesliiga (1): 1993–94
- UEFA Cup (1): 1995–96
Henkilökohtaiset saavutukset muokkaa
Pelaajana
- Kultainen pallo: 1972, 1976[44][45]
- toinen sija: 1974, 1975
- kolmas sija: 1966
- Saksan vuoden jalkapalloilija: 1966, 1968, 1974, 1976
- kicker Bundesliigan kauden joukkue: 1965–66, 1966–67, 1967–68, 1968–69, 1969–70, 1970–71, 1971–72, 1972–73, 1973–74, 1974–75, 1975–76, 1976–77
- MM-kisojen paras nuori pelaaja: 1966[46]
- MM-kisojen pronssinen kenkä: 1966[47]
- NASL:n arvokkain pelaaja: 1977
- FIFA Order of Merit: 2004
- Laureus-palkinto: 2007[41]
Tilastot muokkaa
Seurajoukkueet muokkaa
| Seurajoukkuetilastot | Sarja | Kansallinen cup | Eurocupit | Mestaruudet | |||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Seura | Sarja | Pelit | Maalit | Pelit | Maalit | Pelit | Maalit | |
| 1964–65 | Bayern München | Regionalliga Süd | 31 | 16 | – | ||||
| 1965–66 | Bundesliiga | 33 | 4 | 6 | 1 | – | Saksan cup | ||
| 1966–67 | 33 | 0 | 5 | 0 | 9 | 0 | Saksan cup, Cup-voittajien cup | ||
| 1967–68 | 28 | 4 | 4 | 0 | 7 | 1 | |||
| 1968–69 | 33 | 2 | 6 | 0 | – | Liiga, Saksan cup | |||
| 1969–70 | 34 | 6 | 3 | 0 | 2 | 0 | |||
| 1970–71 | 33 | 3 | 7 | 1 | 8 | 1 | Saksan cup | ||
| 1971–72 | 34 | 6 | 6 | 1 | 7 | 0 | Liiga | ||
| 1972–73 | 34 | 6 | 6 | 0 | 6 | 1 | Liiga | ||
| 1973–74 | 34 | 4 | 4 | 0 | 10 | 1 | Liiga, Euroopan cup | ||
| 1974–75 | 33 | 1 | 3 | 0 | 7 | 1 | Euroopan cup | ||
| 1975–76 | 34 | 5 | 7 | 2 | 9 | 0 | Euroopan cup | ||
| 1976–77 | 33 | 3 | 4 | 0 | 6 | 1 | |||
| 1977 | New York Cosmos | NASL | 15 | 4 | Liiga | ||||
| 1978 | 27 | 8 | Liiga | ||||||
| 1979 | 12 | 1 | |||||||
| 1980 | 26 | 4 | Liiga | ||||||
| 1980–81 | Hamburger SV | Bundesliiga | 18 | 0 | – | ||||
| 1981–82 | 10 | 0 | 5 | 0 | Liiga | ||||
| 1983 | New York Cosmos | NASL | 25 | 2 | |||||
| Yhteensä | Saksa | 455 | 60 | 61 | 5 | 71 | 6 | ||
| Yhdysvallat | 105 | 19 | |||||||
Maajoukkuemaalit muokkaa
| Päivämäärä | Pelipaikka | Vastustaja | Maalit | Tulos* | Kilpailu |
|---|---|---|---|---|---|
| 23. maaliskuuta 1966 | Rotterdam, Alankomaat |  Alankomaat | 2 | 4–2 | ystävyysottelu |
| 4. toukokuuta 1966 | Dublin, Irlanti |  Irlannin tasavalta | 1 | 4–0 | ystävyysottelu |
| 12. heinäkuuta 1966 | Sheffield, Englanti |  Sveitsi | 2 | 5–0 | 1966 MM-kisat |
| 23. heinäkuuta 1966 | Sheffield, Englanti |  Uruguay | 1 | 4–0 | 1966 MM-kisat |
| 25. heinäkuuta 1966 | Liverpool, Englanti |  Neuvostoliitto | 1 | 2–1 | 1966 MM-kisat |
| 1. heinäkuuta 1968 | Hannover, Saksa |  Englanti | 1 | 1–0 | ystävyysottelu |
| 14. heinäkuuta 1970 | León, Meksiko | Englanti | 1 | 3–2 ja. | 1970 MM-kisat |
| 22. marraskuuta 1970 | Ateena, Kreikka |  Kreikka | 1 | 3–1 | ystävyysottelu |
| 22. kesäkuuta 1971 | Oslo, Norja |  Norja | 1 | 7–1 | ystävyysottelu |
| 30. kesäkuuta 1971 | Kööpenhamina, Tanska |  Tanska | 1 | 3–1 | ystävyysottelu |
| 12. toukokuuta 1973 | Hampuri, Saksa |  Bulgaria | 1 | 3–0 | ystävyysottelu |
| 6. lokakuuta 1976 | Cardiff, Wales |  Wales | 1 | 2–0 | ystävyysottelu |
* Taulukossa Saksan maalit ovat aina ensin
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Eskola, Jussi: Kuningas jalkapallo. Intereuropean Publications, 2003. ISBN 951-97920-7-4.
- Tuomi, Raimo: Vuosituhannen tähdet - Jalkapallo. Intereuropean Publications, 1999. ISBN 951-97920-1-5.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Unser Fußball-Kaiser mit 78 gestorben: Beckenbauer ist tot! Bild. 8.1.2024. Viitattu 8.1.2024. (saksaksi)
- ↑ a b Der FC Bayern trauert um Franz Beckenbauer FC Bayern München. 8.1.2024. FC Bayern München AG. Viitattu 8.1.2024. (saksaksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Der Kaiser, the brains behind Germany FIFA. Arkistoitu 22.7.2011. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Tom Adams: Franz Beckenbauer: Der Kaiser 12.3.2010. ESPN Soccernet. Arkistoitu 24.10.2010. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d James Lawton: Franz Beckenbauer: The Kaiser 3.6.2006. The Independent. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Brian Viner: Franz Beckenbauer: Kaiser who hasn't lost his kick 26.6.2010. The Independent. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Eskola, s. 84
- ↑ a b c Tuomi, s. 16
- ↑ a b c Markku Lahti: "Keisari" oli alakerran suuri ajattelija. Helsingin Sanomat, 6.11.1999. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 1.10.2010.
- ↑ a b c d e f g h Franz Beckenbauer Internation Football Hall of Fame. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
- ↑ Gwidon Naskrent: Germany 1966/67 1.4.2001. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 13.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Bayern München history: A Period of Reconstruction fcbayern.telekom.de. FC Bayern München. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Bayern München history: The Golden Years FC Bayern München. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
- ↑ Rob Moore, Karel Stokkermans: European Footballer of the Year 27.8.2010. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 13.10.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Matthias Arnhold: Germany - Player Data - FC Bayern München 25.3.2010. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 13.10.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d Mark Landler: Der Kaiser: Public Face of Germany's Cup Effort New York Times. 8.7.2006. Viitattu 11.10.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Stephen Tifft: A Cosmos Triple Threat. New York Magazine, 8.8.1977. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Edson Arantes do Nascimento: Pelé, s. 191-192. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24247-5.
- ↑ David Whitney: NASL All-Star teams, all-time homepages.sover.net. Viitattu 11.10.2010. (englanniksi)
- ↑ USA - Footballer of the Year, NASL and MLS Awards Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 11.10.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Franz Beckenbauerin pelaajatilastot Fussballdaten.de. Viitattu 29.9.2010. (saksaksi)
- ↑ a b Franz Beckenbauer nasljerseys.com. Viitattu 11.10.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Roberto Mamrud: Franz Beckenbauer - Century of International Appearances 29.10.2005. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
- ↑ Karel Stokkermans, Martín Tabeira: European Championship 1972 31.1.2007. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Eskola, s. 86
- ↑ a b Timo Järviö: Franz Beckenbauer kaikkien aikojen pallokeisari. Helsingin Sanomat, 10.7.1990. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 1.10.2010.
- ↑ 1988: Van Basten sparks Dutch joy UEFA. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
- ↑ Timo Järviö: Diego Maradonan viimeinen suurottelu. Helsingin Sanomat, 8.7.1990. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 11.10.2010.
- ↑ Timo Järviö: Länsi-Saksa selätti MM-haastajansa. Helsingin Sanomat, 10.7.1990. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 14.10.2010.
- ↑ Timo Järviö: Franz Beckenbauer vetää tovin henkeä. Helsingin Sanomat, 17.9.1991. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 1.10.2010.
- ↑ Beckenbauer valmentaa vain tämän kauden loppuun. Helsingin Sanomat, 2.1.1994. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 1.10.2010.
- ↑ a b Bayern members' club presidents FC Bayern München. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
- ↑ Matias Möttölä: Beckenbauer kieltäytyi juhlimasta UEFA-cupia. Helsingin Sanomat, 18.5.1996. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 1.10.2010.
- ↑ Presidential Board and Chairmanship Saksan jalkapalloliitto. Viitattu 18.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Beckenbauer elected to FIFA executive 27.1.2007. People's Daily Online. Viitattu 14.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Kylmänen, Erkki: Jalkapalloikoni Franz Beckenbauer uppoaa yhä syvemmälle korruptioskandaaliin. Helsingin Sanomat 10.10.2015.
- ↑ Tuomi, s. 17.
- ↑ Karel Stokkermans: IFFHS' Century Elections Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
- ↑ World Soccer Players of the Century englandfootballonline.com. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
- ↑ Beckenbauer sings SA's praises 9.7.2010. FIFA. Arkistoitu 12.7.2010. Viitattu 18.10.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Franz Beckenbauer Laureus. Arkistoitu 21.10.2011. Viitattu 11.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Bambi - Past winners bambi-awards.com. Arkistoitu 7.7.2011. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Patrick Krull: Des Kaisers falscher Schluß 11.9.2005. Welt am Sonntag. Viitattu 1.10.2010. (saksaksi)
- ↑ Paul Dev: Palmarès Ballon d'Or : tous les vainqueurs année par année France Football. Viitattu 19.1.2024. (ranskaksi)
- ↑ Palmarès du Ballon d'Or L'Équipe. Viitattu 19.1.2024. (ranskaksi)
- ↑ Franz Beckenbauer | Best Young Player Award | 1966 FIFA World Cup England™ FIFA. Viitattu 20.1.2024.
- ↑ Franz Beckenbauer | Third best goalscorer | 1966 FIFA World Cup England™ FIFA. Viitattu 20.1.2024.
- ↑ Franz Beckenbauerin pelaajatilastot national-football-teams.com. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
- ↑ Marcel Haisma: Franz Beckenbauer - Matches in European Cups 31.7.2008. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Franz Beckenbauer Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: ensimmäinen palkittu Thomas Doll | Kicker Mann des Jahres 1990 2006 | Seuraaja: Karl-Heinz Feldkamp Ivan Klasnic] |
| Edeltäjä: Erich Ribbeck Otto Rehhagel | FC Bayern Münchenin päävalmentaja 1/1994–6/1994 4/1996–6/1996 | Seuraaja: Giovanni Trapattoni Giovanni Trapattoni |
1956: Stanley Matthews • 1957: Alfredo Di Stéfano • 1958: Raymond Kopa • 1959: Alfredo Di Stéfano • 1960: Luis Suárez • 1961: Omar Sivori • 1962: Josef Masopust • 1963: Lev Jašin • 1964: Denis Law • 1965: Eusébio • 1966: Bobby Charlton • 1967: Flórián Albert • 1968: George Best • 1969: Gianni Rivera • 1970: Gerd Müller • 1971: Johan Cruijff • 1972: Franz Beckenbauer • 1973: Johan Cruijff • 1974: Johan Cruijff • 1975: Oleh Bloh’in • 1976: Franz Beckenbauer • 1977: Allan Simonsen • 1978: Kevin Keegan • 1979: Kevin Keegan • 1980: Karl-Heinz Rummenigge • 1981: Karl-Heinz Rummenigge • 1982: Paolo Rossi • 1983: Michel Platini • 1984: Michel Platini • 1985: Michel Platini • 1986: Ihor Bjelanov • 1987: Ruud Gullit • 1988: Marco van Basten • 1989: Marco van Basten • 1990: Lothar Matthäus • 1991: Jean-Pierre Papin • 1992: Marco van Basten • 1993: Roberto Baggio • 1994: Hristo Stoitškov • 1995: George Weah • 1996: Matthias Sammer • 1997: Ronaldo • 1998: Zinédine Zidane • 1999: Rivaldo • 2000: Luís Figo • 2001: Michael Owen • 2002: Ronaldo • 2003: Pavel Nedvěd • 2004: Andri Ševtšenko • 2005: Ronaldinho • 2006: Fabio Cannavaro • 2007: Kaká • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Lionel Messi
1930 
José Nasazzi | 1934 .svg){kind=small}
Gianpiero Combi | 1938 Giuseppe Meazza | 1950 Obdulio Varela | 1954 Fritz Walter | 1958 
Hilderaldo Bellini | 1962 Mauro Ramos | 1966 
Bobby Moore | 1970 Carlos Alberto | 1974 Franz Beckenbauer | 1978 
Daniel Passarella | 1982 
Dino Zoff | 1986 Diego Maradona | 1990 Lothar Matthäus | 1994 Dunga | 1998 
Didier Deschamps | 2002 Cafu | 2006 Fabio Cannavaro | 2010 
Iker Casillas | 2014 Philipp Lahm | 2018 Hugo Lloris
1960 .svg){kind=small}
Igor Netto | 1964 .svg){kind=small}
Fernando Olivella | 1968 Giacinto Facchetti | 1972 Franz Beckenbauer | 1976 
Anton Ondruš | 1980 Bernard Dietz | 1984 Michel Platini | 1988 
Ruud Gullit | 1992 
Lars Olsen | 1996 Jürgen Klinsmann | 2000 Didier Deschamps | 2004 
Theodoros Zagorakis | 2008 Iker Casillas | 2012 Iker Casillas | 2016 
Cristiano Ronaldo
1930 Alberto Suppici | 1934 Vittorio Pozzo | 1938 Vittorio Pozzo | 1950 Juan López | 1954 Sepp Herberger | 1958 Vicente Feola | 1962 Aymoré Moreira | 1966 Alf Ramsey | 1970 Mário Zagallo | 1974 Helmut Schön | 1978 César Luis Menotti | 1982 Enzo Bearzot | 1986 Carlos Bilardo | 1990 Franz Beckenbauer | 1994 Carlos Alberto Parreira | 1998 Aimé Jacquet | 2002 Luiz Felipe Scolari | 2006 Marcello Lippi | 2010 Vicente del Bosque | 2014 Joachim Löw | 2018 Didier Deschamps
1 Schumacher |2 Briegel |3 Brehme |4 Förster |5 Herget |6 Eder |7 Littbarski |8 Matthäus |9 Völler |10 Magath |11 Rummenigge |12 Stein |13 Allgöwer |14 Berthold |15 Augenthaler |16 Thon |17 Jakobs |18 Rahn |19 Allofs |20 Hoeneß |21 Rolff |22 Immel |Valmentaja Beckenbauer