Kalifornium

alkuaine
BerkeliumKaliforniumEinsteinium
Dy

Cf

-  
 
 


Yleistä
NimiKalifornium
TunnusCf
Järjestysluku98
Luokkaaktinoidi
Lohkof-lohko
Ryhmä-
Jakso7
Tiheys15,1 · 103 kg/m3
Väriluultavasti hopeanvalkoinen tai metallinharmaa
Löytövuosi, löytäjä1950, Stanley G. Thompson, Kenneth Street Jr., Albert Ghiorso ja Glenn T. Seaborg
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)(251)
Orbitaalirakenne[Rn] 5f107s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 28, 8, 2
Hapetusluvut+II, +III (yleisin), +IV
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto
Sulamispiste1 173±30[1] K (900±30 °C)
Kiehumispiste1 745 (arvio)[2] K (1 472 °C)
Muuta
Elektronegatiivisuus1,3 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteettiluotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K)
CAS-numero7440-71-3
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Kalifornium on keinotekoinen aktinoideihin kuuluva alkuaine. Sen kemiallinen merkki on Cf (lat. californium) ja järjestysluku 98. Radioaktiivisena transuraanina kaliforniumilla on hyvin vähän käyttöä, ja se löydettiin pommittamalla curiumia alfa-hiukkasilla (helium-ioneilla).

Kaliforniumia

Kaliforniumin isotooppi Cf-252 (puoliintumisaika 2,6 vuotta) on hyvin vahva neutronisäteilijä ja siten äärimmäisen radioaktiivinen ja ilman tarvittavia säteilysuojauksia, terveydelle haitallinen. Sitä on käytetty syövän sädehoidossa. Kaliforniumia käytetään neutronikosteusmittarina, joita käytetään löytämään vesi- ja öljykerroksia öljylähteissä ja kannettavana neutronilähteenä kullan ja hopean etsimisessä aktivointianalyysillä.[3][4]

Kaliforniumia valmistivat ensimmäisenä Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä Stanley G. Thompson, Kenneth Street Jr., Albert Ghiorso ja Glenn T. Seaborg vuonna 1950. Se löydettiin vain kaksi kuukautta alkuaine berkeliumin jälkeen. Kalifornium on nimetty Kalifornian osavaltion mukaan.

Isotoopit muokkaa

Kaliforniumin pysyvin isotooppi on Cf-251, jonka puoliintumisaika on 898 vuotta. Kaliforniumille tunnetaan ainakin 20 radioisotooppia, joiden massaluvut ovat 237 ja 256 välillä.

IsotooppiPuoliintumisaikaHajoamistyyppi
237Cf*2,1 sEC, SF
238Cf*21 msEC, SF
239Cf39 sα
240Cf1,06 minα
241Cf3,8 minα
242Cf3,7 minα
243Cf10,7 minα (~14%), EC (~86%)
244Cf19,4 minα
245Cf45,0 minEC, α
246Cf35,7 h (α) tai 2,0 · 103 v (SF)α, SF
247Cf3,11 hEC, α
248Cf334 d (α) tai 3,2 · 104 v (SF)α, SF
249Cf351 v (α) tai 6,9 · 1010 v (SF)α, SF
250Cf13,08 v (α) tai 1,7 · 104 v (SF)α, SF
251Cf898 vα
252Cf2,645 vα (96,91%), SF (3,09%)
253Cf17,81 dβ- (99,69%), α (0,31%)
254Cf60,5 dα, SF
255Cf1,4 hβ-
256Cf12,3 minSF

Cf* = isotoopin olemassaoloa ei varmistettu.
Lähde:[5]

Kemialliset ominaisuudet muokkaa

Kaliforniumin isotooppien 249Cf, 250Cf, 251Cf ja 252Cf suhteellisen pitkät puoliintumisajat mahdollistavat kaliforniumin tuottamisen selkeästi havaittavissa määrin siten, että sen ominaisuuksia voidaan konkreettisesti tutkia. Kaliforniumin ainoa pysyvä muoto vesiliuoksissa on Cf3+-ionina, ja toistaiseksi yritykset luoda pienemmän tai suuremman hapetusasteen kaliforniumioneja ovat epäonnistuneet. Jaksollisen järjestelmän sijaintinsa perusteella kaliforniumin kemiallisten ominaisuuksien oletetaan olevan samankaltaisia kuin dysprosiumilla.[6]

Jo 1960-luvulla tuotettiin kaliforniumin yhdisteitä, joista ensimmäisiä olivat kaliforniumtrikloridi (CfCl3), kaliforniumoksokloridi (CfOCl) ja kaliforniumoksidi (Cf2O3).[6]

Lähteet muokkaa

  • Haire, Richard G.: ”luku 11”, Californium, s. 1499–1576. Teoksessa: Morss, Lester R. ym. (toim.) The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements, 3. painos. Dordrecht: Springer, 2006. ISBN 1402035985. Teoksen verkkoversio (pdf). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet muokkaa

  1. Haire s. 1522
  2. Haire s. 1523
  3. Marko Hamilo: Kaliforniumista apua kohdunkaulan syöpään 6.9.2005. Helsingin Sanomat. Arkistoitu . Viitattu 1.12.2015.
  4. Haire s. 1505–1507
  5. Haire s. 1500
  6. a b Hammond, C. R.: The elements (pdf) (s. 4-8 Californium) mrteverett.com. Viitattu 12.3.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kalifornium.