Gary Cooper

Cooperin isä oli osavaltion korkeimman oikeuden tuomari. Cooper kävi neljän vuoden ajan koulua Englannissa ja palasi Yhdysvaltoihin 13-vuotiaana. Hän jätti koulun ensimmäisen maailmansodan aikana ja muutti isänsä ranchille karjankasvattajaksi. Hän suunnitteli taiteilijan uraa ja opiskeli vuosina 1922–1924 taidetta Grinnell Collegessa Iowassa. Sen jälkeen hän siirtyi parempien tienestien toivossa Los Angelesiin elokuva-avustajaksi ja sijaisnäyttelijäksi. Hän hankki agentin ja vaihtoi nimensä Frank James Cooperista Gary Cooperiksi. Vuodesta 1925 alkaen hän pääsi näyttelemään useassa lyhyessä mykkäelokuvassa.^[1]

Elokuvatuottaja Samuel Goldwyn antoi Cooperille hänen ensimmäisen merkittävän elokuvaroolinsa elokuvassa Erämaan paratiisi (1926), jossa hänen vastanäyttelijöitään olivat Ronald Colman ja Vilma Banky. Cooperin läpimurtoelokuva oli The Virginian (1929). Paramount teki hänen kanssaan pitkän sopimuksen, ja 11 vuoden ajan Cooper oli yksi Hollywoodin parhaiten palkattuja näyttelijöitä. Hän näytteli 75 merkittävässä elokuvassa ja voitti Oscar-palkinnon elokuvista Kersantti York (1941) ja Sheriffi (1953). Niiden lisäksi hän sai Oscar-ehdokkuuden elokuvista Mr. Deeds tulee kaupunkiin (1936), Sankaritekojen mies (1942) ja Kenelle kellot soivat (1943).^[1] Hän sai myös kunnia-Oscarin 1961.

Cooper oli David O. Selznickin ykkösehdokas Rhett Butlerin rooliin suurmenestykseksi nousseessa elokuvassa Tuulen viemää (1939). Cooper kieltäytyi roolista pitäen tulevaa elokuvaa Hollywoodin historian suurimpana floppina.^[2]

Cooper oli vuodesta 1933 naimisissa Veronica Balfen kanssa, ja he saivat tyttären. Cooper oli ulkoilmaihminen koko ikänsä ja harrasti metsästystä, kalastusta ja sukellusta. Cooper kääntyi episkopaalisuudesta vaimonsa uskontoon katolilaisuuteen vuonna 1959. Cooper kuoli eturauhassyöpään 1961.^[1]

Pääartikkeli: Gary Cooperin filmografia