Al-Nas
Al-Nas (arab. سورة الناس, suom. Ihmisten suura) on Koraanin 114. suura ja samalla koko kirjan viimeinen. Siinä on 6 jaetta, ja se on saanut nimensä sanasta ihminen, jota suurassa toistetaan useita kertoja. Suura on rukous, jossa pyydetään Jumalan varjelusta Saatanaa vastaan. Yhdessä edeltävän suuran (al-Falaq, Sarastuksen suura) kanssa al-Nas muodostaa Mu’awwidhatainina tunnetun kokonaisuuden. Ne ovat pahoja voimia vastaan suunnattuja rukouksia, joita on tapana lukea sairaana ollessa tai nukkumaan mennessä. Suurassa mainitaan henkiolento jinni, joka esiintyy useissa Koraanin suurissa. Islamiin kuuluu usko jinneihin. Šeikki Walidin mukaan Profeetta haki suojaa jinnien pahaa silmää vastaan, ja kun suurat 113 ja 114 ilmoitettiin, hän turvautui niiden apuun.[1]
Teksti muokkaa
Suura kuuluu Ahsen-Bören suomennoksessa seuraavasti:[2][3]
- Sano: »Minä etsin turvaa ihmisten Herralta,
- ihmisten Kuninkaalta,
- ihmisten Jumalalta,
- hiipijän pahoja kuiskauksia vastaan,
- hänen, joka herättää pahuutta ihmismielissä,
- olkoonpa hän paholaisten tai ihmisten joukosta."
Sisältö muokkaa
Suura alkaa verbillä "sano". Sitä käytetään tilanteissa, missä tekstin sisältö ei sovellu Jumalan omaksi puheeksi. Verbin avulla sisällöstä tulee Jumalan kehotus lausua sanotulla tavalla. Suura 114 on muodoltaan rukous, jossa etsitään turvaa Herralta. Siksi ei voi ajatella, että Jumala itse rukoilisi näin.[4] Samaa keinoa käytetään Koraanissa useissa kohdissa.
Teorioita suurasta muokkaa
Suurat 113 ja 114 puuttuvat joistakin varhaisista Koraanin käsikirjoituksista.[5] Orientalisti Karl-Heinz Ohlig uskoo, että Koraania kootessa haluttiin päästä juuri lukuun 114 suurien määrässä. Tähän viittaisi se, että mukana ovat suurat 1, 113 ja 114, jotka eivät retorisesti ole Jumalan puhetta, vaan rukouksia tai loitsuja.[4] Lisäksi lyhimmät suurat ovat vain muutaman sanan pituisia. Syynä lukumäärään olisi voinut olla halu jäljitellä Tuomaan evankeliumia, jossa on tasan 114 Jeesuksen sanomaksi kerrottua lauselmaa. Tuomaan evankeliumi syntyi itäisessä Syyriassa, missä apostoli Tuomasta pidettiin jopa kristinuskon kantaisänä. Teoriaan sopisi, että Koraanin myyttinen kokoaja ”Uthman” on Tuomaan metateesi eli sana, jossa kirjaimet ovat vaihtaneet paikkaa.[6]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 1997, 3. p. 2008. ISBN 952-9842-15-5.
- Ohlig, Karl-Heinz: Syrian and Arabian Christianity and the Quran. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R. Puin (toim.) The Hidden Origins of Islam, s. 361–401. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Ohlig, Karl-Heinz: Wer hat den Koran geschrieben? Teoksessa: Markus Groß & K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion III. Die heilige Stadt Mekka – eine literarische Fiktion, s. 421–442. Hans Schiler Verlag, 2014.
- Walid Abd al-Salam Bali: How to Protect Yourself from the Jinn and Shaytan. Kalamullah.com. Teoksen verkkoversio.
Viitteet muokkaa
- ↑ Walid, s. 28
- ↑ Koraani, 1942
- ↑ Koraani - Ihmisten suura (AN-NAS) 2000–2021. Islamopas.com.
- ↑ a b Ohlig, K-H., 2014, s. 426
- ↑ Hämeen-Anttila, 1997, s. 235–236
- ↑ Ohlig, K-H.: Syrian and Arabian Christianity and the Quran Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Islam. (s. 361–401), s. 368. Prometheus Books, 2010.