Itä-Yhdysvaltain Grand Prix 1979
Itä-Yhdysvaltain Grand Prix 1979 oli kautensa 15. ja viimeinen kilpailu. Se ajettiin Yhdysvalloissa Watkins Glenin radalla 7. lokakuuta. Kilpailun voittoon ajoi Ferrari-kuljettaja Gilles Villeneuve, jolle voitto oli kauden kolmas. Maailmanmestaruuden vei Villeneuven tallikaveri Jody Scheckter, jolle mestaruus oli ensimmäinen.
 Itä-Yhdysvaltain Grand Prix 1979 | |
|---|---|
15. osakilpailu 15 osakilpailusta kaudella 1979. | |
 | |
| Päivämäärä | 7. lokakuuta 1979 |
| Sijainti | Watkins Glen International, Watkins Glen, Yhdysvallat |
| Ratatyyppi | Moottorirata |
| Radan pituus | 5,435 km |
| Kilpailun pituus | 59 kierrosta, 320,665 km |
| Sää |  Sateinen |
| Paalupaikka | |
| Kuljettaja |  Alan Jones (Williams-Ford) |
| Paaluaika | 1.35,615 |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja |  Gilles Villeneuve (Ferrari) |
| Toinen |  René Arnoux (Renault) |
| Kolmas | Didier Pironi (Tyrrell-Ford) |
| Nopein kierros | |
| Kuljettaja |  Nelson Piquet (Brabham-Ford) |
| Kierrosaika | 1.40,054 (kierroksella 51) |
Harjoitukset ja aika-ajot muokkaa
Koko Watkins Glenin viikonloppu oli sateinen ja märkä. Viikonloppuna suurimman huomion veikin perjantaiharjoituksissa ajanut Villeneuven, jonka aika oli peräti yli 11 sekuntia nopeampi kuin hänen tallikaverinsa Scheckterin.
Aika-ajot olivat myös melko yllätyksellisiä. Paalupaikalle ajanut Alan Jones jätti yllättäen toiseksi tulleen Nelson Piquet'n 1,3 sekunnin päähän. Erot olivat lähes murskaavia, kun Villeneuve ajoi aika-ajoissa kolmanneksi ja tallikaveri Scheckter hyytyi sijalle 16. jääden paalupaikalle ajaneesta Jonesista neljä sekuntia. Aika-ajoihin osallistui 30 kuljettajaa, joista 24 nopeinta pääsi mukaan kilpailuun. Sijalle 30. jäänyt Arturo Merzario jäi kärjestä yli 13 sekuntia.
Kilpailu muokkaa
Kilpailun alkaessa rata oli märkä vähän aikaa ennen kilpailun alkua loppuneen sateen jäljiltä. Villeneuve sai parhaan lähdön ja otti kärkipaikan, perässä seurasivat Jones, Carlos Reutemann, Jacques Laffite ja Jean-Pierre Jabouille. Sekä Reutemann ja Laffite ajoivat ulos muutama kierros myöhemmin, jolloin Clay Regazzoni pääsi nousemaan kolmanneksi ohi jo neljänneksi nousseen Scheckterin. Molemmat joutuivat kuitenkin käymään varikolla vaihtamassa sliksit, jolloin Jabouille pääsi nousemaan kolmannelle sijalle. Jabouillen Renault'n moottori hajosi kuitenkin jälleen kerran, jolloin tallikaveri René Arnoux nousi kolmannelle tilalle. Kierroksella 31 johdossa ajanut Villeneuve tuli varikolle, jolloin Jones nousi toiseksi. Viisi kierrosta myöhemmin Jones ajoi varikolle vaihtamaan sliksit, mutta pysähdys meni pieleen renkaan lähtiessä irti hänen Williamsistaan. Näin Villeneuve nousi ylivoimaiseen johtoon, jonka hän piti loppuun asti. Arnoux ajoi toiseksi ja Didier Pironi Tyrrellillään kolmanneksi. Elio de Angelis, Hans-Joachim Stuck ja John Watson nappasivat loput pistesijat.
Tulokset muokkaa
.svg){kind=small}
Muuta muokkaa
- Nopein kierros: Nelson Piquet 1.40,054 (195,554 km/h)
- Nelson Piquetin ensimmäinen nopein kierros[1]
- Johtokierrokset: Gilles Villeneuve (1-31), Alan Jones (32-36), Villeneuve (37-59)
- Jody Scheckterin ensimmäinen maailmanmestaruus
- Jacky Ickxin uran viimeinen kilpailu
- Elio de Angelisin ensimmäiset MM-pisteet
Lähteet muokkaa
- ↑ STATS F1: Nelson PIQUET - Fastests laps • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 17.8.2017. (englanniksi)
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| Radat | Watkins Glen International (1976–1980) Detroitin katurata (1982, 1984–1986) | |||||||||
