Valeri Borzov

Valeri Pylypovitš Borzov (ukr. Вале́рій Пили́пович Борзо́в, s. 20. lokakuuta 1949 Sambir, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto) on ukrainalainen, Neuvostoliittoa edustanut pikamatkojen juoksija, joka voitti kaksi olympiakultaa Münchenissä 1972. Urheilu-uransa jälkeen Borzov on toiminut kansanedustajana ja ministerinä.

Mitalit
Valeri Borzov Münchenin olympialaisissa 1972.
Maa:  Neuvostoliitto
Miesten yleisurheilu
Olympialaiset
Kultaa	München 1972	100 metriä
Kultaa	München 1972	200 metriä
Hopeaa	München 1972	4×100 metriä
Pronssia	Montréal 1976	100 metriä
Pronssia	Montréal 1976	4×100 metriä
EM-kilpailut
Kultaa	Ateena 1969	100 metriä
Kultaa	Helsinki 1971	100 metriä
Kultaa	Helsinki 1971	200 metriä
Kultaa	Rooma 1974	100 metriä
Hopeaa	Ateena 1969	4×100 metriä
Sisäratojen EM-kilpailut
Kultaa	Wien 1970	60 metriä
Kultaa	Sofia 1971	60 metriä
Kultaa	Grenoble 1972	50 metriä
Kultaa	Göteborg 1974	60 metriä
Kultaa	Katowice 1975	60 metriä
Kultaa	München 1976	60 metriä
Kultaa	San Sebastián 1977	60 metriä
Hopeaa	Belgrad 1969	50 metriä
Hopeaa	Belgrad 1969	4×2 kierrosta

Borzovin sanotaan olleen neuvostovalmennuksen esimerkkituote.^lähde? Tieteellinen valmennus oli tärkeä osa hänen valmentautumistaan. Borzovin juoksutekniikka oli hyvä ja sen kehittämisessä oli tehty paljon työtä.^[1] Borzov aloitti urheilu-uransa vuonna 1968.^lähde? Hänen ensimmäinen arvokisavoittonsa oli 100 metrin Euroopan-mestaruus Ateenassa 1969.^[2] Hän voitti molemmat pikamatkat vuoden 1971 Euroopan-mestaruuskisoissa Helsingissä.^[3]

Münchenin olympialaisissa yhdysvaltalaiset pikajuoksijat Eddie Hart ja Rey Robinson eivät osanneet tulla oikeaan aikaan 100 metrin juoksun toisiin alkueriin, sillä heidän valmentajansa ilmoitti väärän kellonajan.^[4] Loppukilpailussa Borzov voitti kultaa ajalla 10,14 päihittäen kolmannen yhdysvaltalaisen Robert Taylorin 0,1 sekunnilla.^[4] Borzovilla oli 200 metrin loppukilpailussa vastassaan kolme yhdysvaltalaista, mutta hän voitti toisen kultamitalinsa ajalla 20,00; hopeamitalisti Larry Black hävisi hänelle 0,19 sekunnilla.^[5] Borzov sai lisäksi hopeaa pikaviestijoukkueessa.^[6] Münchenin ja seuraavien olympialaisten välillä Borzov vietti enemmän aikaa opintojensa parissa.^lähde? Hän voitti kolmannen 100 metrin Euroopan-mestaruutensa vuonna 1974 Roomassa.^[7] Montréalin olympialaisissa 1976 hän saavutti pronssia 100 metrin juoksussa ja 4 × 100 metrin viestissä nostaen olympiamitaliensa määrän viiteen.^[8]

Sisäratojen EM-kilpailuissa Borzov saavutti seitsemän kultaa ja kaksi hopeaa vuosina 1969–1977. Hän hävisi 50 metrin juoksussa puolalaiselle Zenon Nowoszille Belgradissa 1969 ja saavutti samoissa kisoissa hopeaa viestijuoksussa, mutta voitti sen jälkeen 50 tai 60 metrin juoksun mestaruuden seitsemän kertaa kahdeksan vuoden aikana.^[9]

Borzov lopetti urheilu-uransa vuonna 1979.^lähde? Hän avioitui joulukuussa 1977 voimistelun olympiavoittaja Ljudmila Turištševan kanssa.^[1] Vuosina 1991–1998 hän toimi Ukrainan olympiakomitean presidenttinä. Hän on ollut myös Kansainvälisen olympiakomitean jäsen.

Borzov toimi vuosina 1991–1996 Ukrainan nuoriso- ja urheiluministerinä. Hänet valittiin Ukrainan parlamenttiin Verh’ovna Radaan vuonna 1998 Ukrainan kansanliikkeen listalta. Myöhemmin samana vuonna hän kuitenkin siirtyi Reform-tsentr-parlamenttiryhmään, vuonna 1999 Batkivštšynan ryhmään ja vuonna 2001 sosiaalidemokraattisen puolueen SDPU(o):n ryhmään. Vuonna 2002 hänet valittiin uudelleen parlamenttiin SDPU(o):n listalta. Parlamentissa hän toimi muun muassa nuoriso-, liikunta-, urheilu- ja turismivaliokunnan puheenjohtajana. Vuonna 2006 hän pyrki jälleen Verh’ovna Radaan oppositioblokki NE TAKin listalta, muttei tullut valituksi.^[10]