Ohio-luokka

Kun Yhdysvaltain laivasto ryhtyi suunnittelemaan uutta ohjusveneluokkaa korvaamaan ikääntyviä, 1960-luvulla rakennettuja strategisia ohjusveneitä (George Washington-, Ethan Allen-, Lafayette- ja James Madison -luokkia), määräävänä kriteerinä oli veneiden taloudellisuus. Jotta selvittäisiin mahdollisimman pienellä luokalla, veneiden haluttiin pystyvän kuljettamaan mahdollisimman monta ohjusta ja pystyvän tekemään entistä pidempiä partiomatkoja. Tästä seurasi luonnollisesti, että veneistä tuli huomattavasti suurempia kuin edeltäjistään. USS Ohio olikin valmistuessaan maailman suurin sukellusvene, joskin tittelin peri hyvin pian Neuvostoliiton laivaston Typhoon-luokka.

Alun perin oli tarkoituksena rakentaa vain kymmenen venettä. Vuosien mittaan suunniteltu määrä kasvoi aina 24 veneeseen. Vuonna 1991 päätettiin lopulliseksi valmistusmääräksi 18 Trident-ohjuksin varustettua venettä, mutta kesäkuussa 1992 allekirjoitettu START-1-sopimus rajasi strategisten ydinsukellusveneiden määrän vuodesta 2002 alkaen neljääntoista. Ensimmäiset kahdeksan venettä varustettiin aluksi Trident C4 -ohjuksin, mutta loppuihin asennettiin kehittyneemmät Trident D5 -ohjukset. Osa alkupään veneistä on peruskorjausten yhteydessä varustettu uudemmilla D5-ohjuksilla.

Laivasto päätti palveluksesta poistamisen sijasta muuttaa neljä vanhinta venettä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana SSGN-veneiksi. Muutostyössä strategiset ohjusten tilalle asennettiin yli 150 BGM-109 Tomahawk -risteilyohjusta. Lisäksi veneet varustetaan SEAL-erikoisjoukkojen operointiin soveltuviksi mm. lisäämällä majoitustiloja sekä sukeltajien käyttöön tarvittavat sulkukammiot. Ensimmäinen muunnettu vene, Ohio, palautettiin laivastolle 7. helmikuuta 2006 sen oltua telakalla vuodesta 2002. Muut muunnellut alukset (USS Michigan, USS Florida ja USS Georgia) luovutettiin vuosina 2006 ja 2007.^[1]

• IBM BQQ-6, keulaan sijoitettu kuuntelulaite
• Raytheon BQS-13, aktiivinen korkeataajuuskaikuluotain
• Raytheon BQS-15, kuuntelulaite
• Western Electric BQR-15, passiivinen, hinattava kuuntelulaite
• Raytheon BQR-19, aktiivinen navigointikaikuluotain
• Lockheed Martin AN/BQQ-10(V4), sonar-hallintajärjestelmä
• BPS 15A I/J -taajuusalueella toimiva valvonta-, merenkulku-, ja tulenjohtotutka
• Erillinen merenkulkututka
• elektroninen tiedustelu- ja valvontajärjestelmä (ESM) GTE AN/WLR-8(V)
• varoitusjärjestelmä GTE WLR-10
• torpedohyökkäysten automaattinen vastatoimintajärjestelmä Northrop Grumman AN/WLY-1
• periskoopit: Kollmorgen 152 ja Kollmorgen 82.

Luokan veneet on sijoitettu Bangorin ja King's Bayn laivastotukikohtiin.

Luokan päätehtävä on toimia strategisena ydinasepelotteena. Käytännössä veneet hoitavat tätä tehtävää rauhan aikana siten, että noin 2/3 niistä on jatkuvasti partioimassa merellä. Jotta tämä olisi mahdollista, jokaisella veneellä on kaksi nimettyä miehistöä, ns. blue crew ja gold crew. Partiomatkat kestävät tyypillisesti noin 77 vuorokautta. Sen jälkeen seuraa 35 vuorokauden huoltojakso, jolloin partiosta saapuva miehistö luovuttaa veneen lähtevälle miehistölle, joka vuorostaan suorittaa veneen huoltotoimet ennen merelle lähtöä.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ohio-luokka.

• US Navy Fact File (Arkistoitu – Internet Archive)
• Federation of American Scients - SSBN-726 Ohio-Class FBM Submarines