Kauas pilvet karkaavat

Aki Kaurismäen elokuva vuodelta 1996

Kauas pilvet karkaavat on Aki Kaurismäen ohjaama ja käsikirjoittama elokuva. Elokuva on Kaurismäen Suomi-trilogian ensimmäinen osa, ja se julkaistiin 1996.

Kauas pilvet karkaavat
Elokuvan juliste, Marja-Leena Helin, 1996.
Elokuvan juliste, Marja-Leena Helin, 1996.
OhjaajaAki Kaurismäki
KäsikirjoittajaAki Kaurismäki
TuottajaAki Kaurismäki
Säveltäjä
KuvaajaTimo Salminen
LeikkaajaAki Kaurismäki
PääosatKati Outinen
Kari Väänänen
Elina Salo
Sakari Kuosmanen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
TuotantoyhtiöSputnik Oy
Ensi-iltaSuomi 26. tammikuuta 1996
Kesto96 minuuttia
Alkuperäiskielisuomi
Budjetti5 562 154 mk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Elokuva sai parhaan elokuvan Jussin, Kaurismäki ohjaus- ja käsikirjoitus-Jussit, Kati Outinen naispääosa-Jussin ja Elina Salo naissivuosa-Jussin. Ylen äänestyksessä vuonna 2012 kriitikot valitsivat sen kaikkien aikojen toiseksi parhaaksi suomalaiselokuvaksi[1].

Elokuva on omistettu Matti Pellonpään muistolle: hänen piti alun perin näytellä pääosaroolia, mutta hänen kuoltuaan vuonna 1995 rooli muutettiin Kati Outiselle sopivaksi.

Juoni muokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Lauri ja Ilona Koponen ovat helsinkiläinen työläispariskunta. Lauri on raitiovaununkuljettaja, Ilona työskentelee perinteikkään ravintola Dubrovnikin hovimestarina. Pariskunnan talous on niukkaa mutta he suhtautuvat toiveikkaasti tulevaisuuteen: Lauri on juuri ostanut osamaksulla television.

Kun raitiovaunuyhtiössä saneerataan, Lauri jää työttömäksi. Hän kieltäytyy ylpeyttään anomasta työttömyyskorvausta ja uskoo että ammattimies saa aina töitä. Hän onkin saada paikan turistibussin kuljettajana, mutta lääkärintarkastuksessa hänen kuulonsa todetaan liian huonoksi ja hän menettää ajokorttinsa. Pian myös Ilona menettää työpaikkansa, kun pankki ajaa ravintola Dubrovnikin konkurssiin ja ottaa sen haltuunsa. Etsiessään uusia töitä hän saa kuulla olevansa liian vanha ravintola-alalle. Hämäräperäinen työnvälitystoimisto järjestää Ilonalle paikan rähjäisen ruokabaarin ainoana työntekijänä. Baarin omistaja on kuitenkin hämärämies, joka lähtee pakoon verotarkastajien ratsiaa maksamatta palkkaa Ilonalle. Kun Lauri etsii miehen käsiinsä ja vaatii vaimonsa palkkarahoja, hänet hakataan.

Dubrovnikin entinen ovimies Melartin yllyttää Ilonaa perustamaan oman ravintolan. Pankki kieltäytyy antamasta heille lainaa, mutta Dubrovnikin entinen omistajatar rouva Sjöholm tulee rahoineen avuksi. Ilona ja Lauri vuokraavat ravintolahuoneiston, palkkaavat Dubrovnikin entisen henkilökunnan ja avaavat Ravintola Työn. Nihkeän alun jälkeen ravintolasta tulee menestys ja Ilona ja Lauri voivat jälleen katsoa luottavaisina tulevaisuuteen.

Elokuvan lopussa Ilona menee ulos tupakoimaan. Hetken kuluttua Lauri tulee koira kainalossa Ilonan viereen ja halaa häntä. He nostavat katseensa taivaalle ja Rauli Somerjoen laulama kappale Pilvet karkaa, niin minäkin alkaa soida.[2]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät muokkaa

  Kati Outinen    Ilona, hovimestari  
  Kari Väänänen    Lauri, raitiovaununkuljettaja  
  Elina Salo    rouva Sjöholm, ravintola Dubrovnikin omistaja  
  Sakari Kuosmanen    Melartin, ravintola Dubrovnikin portieri  
  Markku Peltola    Lajunen, ravintola Dubrovnikin kokki  
  Solmu Mäkelä    raitiovaunuyhtiön vuoropäällikkö  
  Outi Mäenpää    Laurin sisar  
  Markus Allan    laulaja ravintola Dubrovnikissa 
 Pauli Granfelt
Kari Lindqvist
Pentti Mutikainen
Tomi Parkkonen
Taisto Wesslin  
  orkesteri ravintola Dubrovnikissa  
  Esko Nikkari    ravintolapäällikkö  
  Sulevi Peltola    työnvälitystoimisto Nelian mies  
  Matti Onnismaa    Forsström, hämäräperäinen baarinomistaja  
  Vesa Mäkelä    verotarkastaja  
  Yrjö Järvinen    Matkustajakoti Olympian johtaja 
  Mato Valtonen    autokauppias 
  Aarre Karén    pankinjohtaja  
  Rose-Marie Precht    kampaamonomistaja  
  Atte Blom    Ravintola Työn ensimmäinen asiakas  
  Peter von Bagh    Ravintola Työn toinen asiakas 
  Matti Pellonpää    lapsi valokuvassa 

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kriitikot valitsivat kaikkien aikojen parhaan kotimaisen elokuvan Yle Uutiset. 12.11.2012. Viitattu 26.3.2022.
  2. Suomen kansallisfimografia, osa 12 (vuosien 1996–2000 elokuvat), s. 45–53. Helsinki: Edita Prima Oy, 2005. ISBN 951-37-3970-8.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.