Hiomapaperi
Hiomapaperi eli hiekkapaperi eli santapaperi on hionnassa käytetty lastuava työkalu. Kaikissa hiomapapereissa ei ole paperia pohja-aineena, eikä hiekkaakaan enää käytetä sen valmistukseen, joten hioma- tai hiekkapaperi on joskus harhaanjohtava nimitys.[1] Hiomapaperissa on pohjamateriaali, johon hiovat terävät hiukkaset on liimattu. Karkeus tulee yleensä paperin pintaan liimatuista piikarbidihiukkasista, aikaisemmin käytettiin myös hiekanjyviä ja lasia. Vesihiomapaperi on tarkoitettu käytettäväksi veden kanssa, mutta sitä voi käyttää myös erittäin hienona hiomapaperina kuivana. Vesihiomapaperin pohjamateriaalina käytetään kuitumaista materiaalia, joka ei hajoa veden vaikutuksesta.
Hiomapapereita myydään arkkeina tai rullina ja myös hiomakoneisiin sopiviksi muotoiltuina.
Kuparin, messingin ja jalometallien hiomiseen voidaan käyttää nailonista tehtyä hiomakangasta.
Historia muokkaa
Ensimmäisiä tunnettuja hiomapapereita käytettiin 2500-luvun eaa. muinaisessa Egyptissä pyramidien kivien siloittamiseen. Hiomapaperia käytettiin 1200-luvulla Kiinassa, missä se tunnettiin aluksi nimellä lasipaperi, sillä niiden hiontapinta oli lasipölyä. Nykyaikaisen hiomapaperin patentoi yhdysvaltalainen Isaac Fisher vuonna 1834.[1]
Karkeusluokitus muokkaa
Hiomapaperit jaotellaan karkeuden mukaan niin sanottuna MESH-lukuna, joka liittyy rakeiden sirotteluun liittyvään verkkoon, ja sen silmien kokoon. Karkeus on lukuarvo, kuten 60, 120, 220, jne. Mitä suurempi lukema on, sitä hienojakoisempi ja sileämpää jälkeä jättävä paperi on. Seuraavassa taulukossa vertaillaan CAMI- ja ”P”-luokituksia hiomapaperin keskimääräiselle raekoolle mikrometreinä (µm).
| ISO/FEPA | CAMI | Keskim. raekoko (µm) | |
|---|---|---|---|
| Makrorakeet | |||
| Erittäin karkea (hioo materiaalia erittäin nopeasti) | P12 | 1815 | |
| P16 | 1324 | ||
| P20 | 1000 | ||
| P24 | 764 | ||
| 24 | 708 | ||
| P30 | 642 | ||
| 30 | 632 | ||
| 36 | 530 | ||
| P36 | 538 | ||
| Karkea (hioo nopeasti materiaalia) | P40 | 40 | 425 |
| 50 | 348 | ||
| P50 | 336 | ||
| Keskinkertainen (puun pinnan viimeistelyn valmistelu) | 60 | 265 | |
| P60 | 269 | ||
| P80 | 201 | ||
| 80 | 190 | ||
| Hieno (puun pinnan viimeistely) | P100 | 162 | |
| 100 | 140 | ||
| P120 | 125 | ||
| 120 | 115 | ||
| Erittäin hieno (loppusilaus puulle) | P150 | 100 | |
| 150 | 92 | ||
| P180 | 180 | 82 | |
| P220 | 220 | 68 | |
| Mikrorakeet | |||
| Erittäin hieno (pinnoituksien välillä) | P240 | 58.5 | |
| 240 | 53.0 | ||
| P280 | 52.2 | ||
| P320 | 46.2 | ||
| P360 | 40.5 | ||
| Erittäin hieno | 320 | 36.0 | |
| P400 | 35.0 | ||
| P500 | 30.2 | ||
| 360 | 28.0 | ||
| P600 | 25.8 | ||
| Superhieno (viimeinen hionta) | 400 | 23.0 | |
| P800 | 21.8 | ||
| 500 | 20.0 | ||
| P1000 | 18.3 | ||
| 600 | 16.0 | ||
| P1200 | 15.3 | ||
| Ultrahieno (viimeinen hionta) | P1500 | 800 | 12.6 |
| P2000 | 1000 | 10.3 | |
| P2500 | 8.4 | ||
Karkeuden valinta muokkaa
Karkeuden valinta riippuu paljolti materiaalista jota halutaan hioa, pinnan epätasaisuudesta ja halutusta pinnanlaadusta.
Aloituskarkeus valitaan sillä perusteella kuinka paljon halutaan hioa. Useamman millimetrin hiontaan kannattaa valita noin 80-karkeuksinen hiomapaperi, mutta jos halutaan vain siloittaa valmiiksi suhteellisen tasaista pintaa, hionta voidaan aloittaa 240–500:n karkeudella. Karkeuden hienontamista ei kannata tehdä liian suurin hypyin, koska silloin karkeamman hionnan naarmuja ei saada helposti pois. Siirtymällä maltillisesti hienompaan minimoidaan työ, joka menee karkeamman paperin naarmujen poistoon. Perussääntönä yhden karkeuden yli voi hypätä, mutta kahden yli hyppääminen lisää työtä.
Puun hionta muokkaa
Puun hiontaan käytetään hiomapaperia karkeuksiltaan 40–500. Muotoiluhionta suoritetaan yleensä 80:n tai 120:n karkeudella ja viimeistely yleensä 240:n karkeudella. Pintakäsittelyn hiontaan voidaan käyttää 320- tai jopa 500-karkeuksista hiomapaperia.
Maalin hionta muokkaa
Jos halutaan silittää maalipintaa ilman, että pinta kuluu puhki, aloitetaan metallipinnan hionta 240–500:n karkeudella riippuen maalikerroksen paksuudesta ja tasaisuudesta. Automaalauksessa voidaan aloittaa 320–800:n karkeudella ja lopettaa 2000:n karkeuteen, jolla saadaan suhteellisen kiiltävä pinta. Loppuhiontaan voidaan käyttää hiomatahnaa, jonka hiovat ainesosat ovat hienompia.
Metallin hionta muokkaa
Metallipintojen viimeistelyhiontaan voidaan soveltaa maalin hiontaan liittyviä karkeuksia. Karkeampaan työstöön käytetään esimerkiksi kulmahiomakoneeseen laitettavaa lamellilaikkaa, jolla pyöristetään särmiä ja hitsauksia, jolloin käytetään jopa 40:n karkeutta tehon saavuttamiseksi.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Ziemann, Marcus: Hiekkapaperin keksivät pyramidejaan kiillottaneet egyptiläiset – Kohta hiekkapaperia käytetään myös siivoukseen Yle Uutiset. 14.6.2016. Yleisradio. Viitattu 15.6.2016.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hiomapaperi Wikimedia Commonsissa
