Formula 1 -kausi 1998

Formula 1 -kausi 1998 oli historian 49. Formula 1 -kausi. Se alkoi 8. maaliskuuta ja päättyi 1. marraskuuta 1998 yhteensä 16 ajetun kilpailun jälkeen. Kuljettajien mestaruuden voitti suomalainen Mika Häkkinen, jolle mestaruus oli uran ensimmäinen. Valmistajien mestaruuden voitti brittiläinen McLaren-talli, jossa ajoivat Häkkinen ja David Coulthard.

Formula 1 -kausi 1998
JärjestäjäFIA
Järjestyksessä oleva kausi49.
Kilpailuja16
Kuljettajia23
Valmistajia11
Moottoreiden valmistajatRanska Mecachrome
Italia Ferrari
Saksa Mercedes
Japani Mugen-Honda
Ranska Peugeot
Yhdistynyt kuningaskunta Arrows
Yhdistynyt kuningaskunta Cosworth
Rengasvalmistaja(t)G Goodyear
B Bridgestone
Kuljettajien mestariSuomi Mika Häkkinen (100p.)
Valmistajien mestariYhdistynyt kuningaskunta McLaren (156p.)
Eniten voittojaSuomi Mika Häkkinen (8 kpl)
Eniten nopeimpia kierroksiaSuomi Mika Häkkinen (6 kpl)
← 19971999 →

Kausi oli Mika Häkkisen ja Michael Schumacerin taistelua. Häkkinen voitti kahdeksan kilpailua kauden aikana, eli puolet ajetuista kilpailuista. Toiseksi kuljettajien MM-sarjassa sijoittunut saksalainen Ferrari-kuljettaja Michael Schumacher saavutti kuusi voittoa. Coulthard sekä Jordan-kuljettaja Damon Hill voittivat molemmat yhden kilpailun. Samanlainen tilanne oli kymmenen vuotta aikaisemmin, jolloin Ayrton Senna ja Alain Prost taistelivat molemmat maailmanmestaruudesta. Silloin ei tullut erillistä voittoa kuin yhden kerran, kun voittajana oli joku toinen kuin Ayrton Senna tai Alain Prost.

Kauden aikana kilpailuissa esiintyi 23 kuljettajaa, joista täysimittaisen kauden ajoi 21, ja 11 valmistajaa. Kuljettajien kansallisuuksia oli yhteensä 12 eri maasta. Eniten oli brittikuljettajia, yhteensä neljä. Moottorinvalmistajia oli yhdeksän. Ford toimitti moottoreita kolmelle eri tallille. Rengastoimittajia oli kaksi, japanilainen Bridgestone ja yhdysvaltalainen Goodyear.

Kauden yhteenveto muokkaa

Williams sai autoihinsa uuden värityksen, kun Winfieldistä tuli tallin pääsponsori.

Ennakkotunnelmat muokkaa

Kauden 1998 valmistelut alkoivat jo tammikuussa, kun tallit aloittivat uusien autojensa esittelyn. Ferrari avasi pelin esittelemällä uuden F300-auton loppiaisena. Ferrarin tavoitteena oli tallin presidentin, Luca Cordero di Montezemolon, mukaan vain maailmanmestaruus.[1]

McLaren palkkasi aiemmin Williamsilla työskenneelleen insinööri Adrian Neweyn suunnittelemaan uuden MP4/13-auton. Auto julkistettiin helmikuun alussa Wokingin päämajassa. McLaren vaihtoi myös rengastoimittajan Goodyearista Bridgestoneen. MP4/13 osoittautuikin Barcelonassa ajetusta talven ensimmäisestä testistä lähtien nopeaksi autoksi.[1]

Ferrarin aikainen valmistautuminen kauteen valui hukkaan, kun F300-autossa ilmeni vikoja toisensa jälkeen. Lopulta auto palasi tehtaalle uudelleenrakennettavaksi. Ongelmien jälkeen Ferrari keskitti kaiken testaustyön Maranellon lähellä sijaitsevalla Mugellon radalla. Samalla McLaren oli ylivoimainen muihin talleihin verrattuna Montemelón ja Paul Ricardin radalla ajetuissa testeissä. McLaren lähtikin kauteen mestarisuosikin asemassa.[1]

McLarenin kehittämästä kaksoisjarrusta syntyi paljon keskustelua. Kuljettaja pystyi säätelemään lisäpolkimella takapyörien jarrutehoa sen mukaan, kääntyykö mutka oikealla vai vasemmalla. Erikoisjarru tuli muiden kilpailijoiden tietoon jo kesällä 1997 Itävallan GP:ssa. Ferrarin kritisoi erikoisjarrua eniten ja halusi, että se kiellettäisiin ennen kauden alkua. McLaren oli kuitenkin hyväksyttänyt jarrujärjestelmänsä FIA:n kanssa käydyllä kirjeenvaihdolla.[2]

Kilpailukalenteri muokkaa

[3]

NroKilpailuPäivämääräRataVoittanut kuljettajaVoittanut talliRaportti
1 Australian Grand Prix8. maaliskuutaMelbourne Mika Häkkinen McLaren-MercedesRaportti
2 Brasilian Grand Prix29. maaliskuutaInterlagos Mika Häkkinen McLaren-MercedesRaportti
3 Argentiinan Grand Prix12. huhtikuutaBuenos Aires Michael Schumacher FerrariRaportti
4 San Marinon Grand Prix26. huhtikuutaImola David Coulthard McLaren-MercedesRaportti
5 Espanjan Grand Prix10. toukokuutaMontmeló Mika Häkkinen McLaren-MercedesRaportti
6 Monacon Grand Prix24. toukokuutaMonte Carlo Mika Häkkinen McLaren-MercedesRaportti
7 Kanadan Grand Prix7. kesäkuutaMontréal Michael Schumacher FerrariRaportti
8 Ranskan Grand Prix28. kesäkuutaMagny-Cours Michael Schumacher FerrariRaportti
9 Britannian Grand Prix12. heinäkuutaSilverstone Michael Schumacher FerrariRaportti
10 Itävallan Grand Prix26. heinäkuutaSpielberg Mika Häkkinen McLaren-MercedesRaportti
11 Saksan Grand Prix2. elokuutaHockenheim Mika Häkkinen McLaren-MercedesRaportti
12 Unkarin Grand Prix16. elokuutaBudapest Michael Schumacher FerrariRaportti
13 Belgian Grand Prix30. elokuutaSpa Damon Hill Jordan-Mugen-HondaRaportti
14 Italian Grand Prix13. syyskuutaMonza Michael Schumacher FerrariRaportti
15 Luxemburgin Grand Prix27. syyskuutaNürburg Mika Häkkinen McLaren-MercedesRaportti
16 Japanin Grand Prix1. marraskuutaSuzuka Mika Häkkinen McLaren-MercedesRaportti

*Alun perin kausi oli suunniteltu 17 kilpailun mittaiseksi, mutta Portugalin Grand Prix peruttiin, koska Estorilin rata ei täyttänyt FIAn vaatimuksia. Kilpailu oli tarkoitus ajaa 11. lokakuuta. Korvaavaa kilpailua ei järjestetty, joten kaudesta muodostui pituudeltaan 16 kilpailun mittainen.[4]

Alkukausi: McLarenin vahva alku muokkaa

Kausi 1998 käynnistyi maaliskuun kahdeksantena päivänä ajetulla Australian GP:lla. Samalla paljastui tallien väliset voimasuhteet. Lauantaina ajetuissa aika-ajoissa McLaren osoitti olevansa nopein, kun tallin kuljettajat valtasivat eturivin lähtöruudut. Häkkinen ajoi paalupaikalle 0,043 sekunnin erolla Coulthardiin.[5] Edellisen kerran McLarenin autot olivat olleet eturivissä Australiassa 1991.[6]

Merkittävimpiä sääntöjä muokkaa

  • Moottorin iskutilavuus sai olla enintään 3 000 cm³ (kolme litraa). Sylintereiden lukumäärä oli rajoitettu kymmeneen (V10).
  • Autojen tuli painaa vähintään 600 kilogrammaa.
  • Aika-ajot ajettiin lauantaina. Aika-ajot kestivät yhden tunnin, jonka aikana kuljettajat saivat ajaa enintään 12 ratakierrosta.
  • Kuljettaja karsiutui kilpailusta, jos hänen aika-ajoissa ajama aikansa oli yli 107% paalupaikka-ajasta.
  • Kuvioidut renkaat tulivat pakollisiksi. Eturenkaissa oli oltava vähintään kolme uraa ja takarenkaissa neljä uraa. Uran leveyden tuli olla renkaan pinnasta 14- ja uran pohjasta mitattuna 10 mm.
  • Renkaiden minimileveys oli edessä 12 tuumaa ja takana 14 tuumaa.
  • Auton suurin sallittu leveys oli 180 senttimetriä.
  • Käytössä ollutta tekniikkaa oli myös rajoitettu, kun aktiivijousitus, luistonesto, lukkiutumattomat jarrut, nelipyöräohjaus ja turboahtimet olivat kiellettyjä. Autoa ei saanut myöskään säätää varikolta käsin auton liikkuessa.[7][8][9]

Tallit ja kuljettajat muokkaa

[10][11][12]

TalliValmistajaRunkoMoottoriRenkaatNroKuljettajaTestikuljettaja(t)
Winfield WilliamsWilliamsFW20Mecachrome GC37-01G1 Jacques Villeneuve Juan Pablo Montoya
Max Wilson
2 Heinz-Harald Frentzen
Scuderia Ferrari MarlboroFerrariF300Ferrari Tipo 047G3 Michael Schumacher Luca Badoer
Nicola Larini
4 Eddie Irvine
Mild Seven Benetton PlaylifeBenettonB198Playlife GC37-01B5 Giancarlo Fisichella Oliver Gavin
6 Alexander Wurz
West McLaren MercedesMcLarenMP4/13Mercedes FO110GB7 David Coulthard Ricardo Zonta
Nick Heidfeld
8 Mika Häkkinen
Benson and Hedges JordanJordan198Mugen-Honda MF-301 HCG9 Damon Hill Pedro de la Rosa
Juichi Wakisaka
10 Ralf Schumacher
Gauloises Prost PeugeotProstAP01Peugeot A16B11 Olivier Panis Stéphane Sarrazin
12 Jarno Trulli
Red Bull Sauber PetronasSauberC17Petronas SPE-01DG14 Jean Alesi Jörg Müller
15 Johnny Herbert
Danka Zepter ArrowsArrowsA19Arrows T2-F1B16 Pedro Diniz Emmanuel Collard
Stephen Watson
17 Mika Salo
HSBC Stewart FordStewartSF02Ford VJ Zetec-RB18 Rubens Barrichello Mario Haberfeld
Luciano Burti
19 Jan Magnussen
Jos Verstappen
PIAA Tyrrell FordTyrrell026Ford JD Zetec-RB20 Ricardo Rosset Tom Kristensen
21 Toranosuke Takagi
Fondmetal Minardi TeamMinardiM198Ford JD Zetec-RB22 Shinji Nakano Laurent Redon
23 Esteban Tuero

Tallivaihdokset muokkaa

Uudet kuljettajat muokkaa

  • Toranosuke Takagi debytoi Tyrrellillä. Japanilainen Takagi siirtyi F1:een kilpailtuaan kaudella 1997 kotimaansa Formula Nippon -sarjassa, jossa hän voitti kauden yhdeksästä kilpailusta yhden ja sijoittui loppupisteissä kuudenneksi. Vuonna 1995 hän sijoittui Japanin Formula 3000 -sarjassa toiseksi.[13]
  • Esteban Tuero debytoi Minardilla. Argentiinalainen Tuero ajoi kaudella 1997 Japanissa Formula Nippon sarjassa, jossa hän oli loppupisteissä sijalla 16 yhden pisteen turvin.[14]

Paluun tehneet kuljettajat muokkaa

Kuljettajavaihdot kesken kauden muokkaa

Maailmanmestaruuspisteet muokkaa

Kuljettajat muokkaa

[15]

VäriTulos
KultaVoittaja
HopeaToinen sija
PronssiKolmas sija
VihreäPistesijoitus
SininenMaaliin pistesijojen ulkopuolella
Ei sijoittunut (NC)
ViolettiKeskeytti (Kesk.)
PunainenKarsiutui (DNQ)
Esikarsiutui (DNPQ)
MustaHylättiin (DSQ)
ValkoinenEi startannut (DNS)
VaaleansininenVain harjoituksissa (PO)
Perjantain testikuljettaja (TD)
TyhjäKilpailu peruttiin (C)
Ei harjoituksissa (DNP)
Loukkaantunut tai sairas (Louk.)
Kilpailukiellossa (EX)
Ei saapunut (DNA)
Vetäytyi (WD)
LihavoituPaalupaikka
KursivoituNopein kierros
† – keskeytys
ajoi yli 90 % kilpailupituudesta ja sai tuloksen.
Yläindeksi numero – Pistesijoitus sprinttikilpailussa
Power Stage -erikoiskokeella.
* – Fanboost
G – Nopein aika-ajon lohkovaiheessa
SijaKuljettajaAUS
BRA
ARG
SMR
ESP
MON
CAN
FRA
GBR
AUT
GER
HUN
BEL
ITA
LUX
JPN
Pisteet
1 Mika Häkkinen112Kesk.11Kesk.32116Kesk.411100
2 Michael SchumacherKesk.312310111351Kesk.12Kesk.86
3 David Coulthard22612Kesk.Kesk.6Kesk.2227Kesk.3356
4 Eddie Irvine4833Kesk.332348Kesk.Kesk.24247
5 Jacques Villeneuve57Kesk.4651047633Kesk.Kesk.8621
6 Damon Hill8DSQ810Kesk.8Kesk.Kesk.Kesk.744169420
7 Heinz-Harald Frentzen35958Kesk.Kesk.15Kesk.Kesk.95475517
8 Alexander Wurz744Kesk.4Kesk.45491116Kesk.Kesk.7917
9 Giancarlo FisichellaKesk.67Kesk.Kesk.2295Kesk.78Kesk.86816
10 Ralf SchumacherKesk.Kesk.Kesk.711Kesk.Kesk.16656923Kesk.Kesk.14
11 Jean AlesiKesk.9561012Kesk.7Kesk.Kesk.107351079
12 Rubens BarrichelloKesk.Kesk.10Kesk.5Kesk.510Kesk.Kesk.Kesk.Kesk.DNS1011Kesk.4
13 Mika SaloKesk.Kesk.Kesk.9Kesk.4Kesk.13Kesk.Kesk.14Kesk.DNSKesk.14Kesk.3
14 Pedro DinizKesk.Kesk.Kesk.Kesk.Kesk.6914Kesk.Kesk.Kesk.115Kesk.Kesk.Kesk.3
15 Johnny Herbert611Kesk.Kesk.77Kesk.8Kesk.8Kesk.10Kesk.Kesk.Kesk.101
16 Jarno TrulliKesk.Kesk.11Kesk.9Kesk.Kesk.Kesk.Kesk.1012Kesk.613Kesk.121
17 Jan MagnussenKesk.10Kesk.Kesk.12Kesk.61
18 Shinji NakanoKesk.Kesk.13Kesk.149717811Kesk.158Kesk.15Kesk.0
19 Esteban TueroKesk.Kesk.Kesk.815Kesk.Kesk.Kesk.Kesk.Kesk.16Kesk.Kesk.11NCKesk.0
20 Ricardo RossetKesk.Kesk.14Kesk.DNQDNQ8Kesk.Kesk.12DNQDNQDNS12Kesk.DNQ0
21 Toranosuke TakagiKesk.Kesk.12Kesk.1311Kesk.Kesk.9Kesk.1314Kesk.916Kesk.0
22 Olivier Panis9Kesk.151116Kesk.Kesk.11Kesk.Kesk.1512DNSKesk.12110
23 Jos Verstappen12Kesk.Kesk.Kesk.13Kesk.Kesk.13Kesk.0
SijaKuljettajaAUS
BRA
ARG
SMR
ESP
MON
CAN
FRA
GBR
AUT
GER
HUN
BEL
ITA
LUX
JPN
Pisteet

Valmistajat muokkaa

[16]

#ValmistajaMoottoriRenkaatPisteetVoitotPalkintosijatPaalupaikatNopeimmat kierrokset
1 McLarenMercedes-BenzB Bridgestone156920129
2 FerrariFerrariG Goodyear13361936
3 WilliamsMecachromeG Goodyear380300
4 JordanMugen-HondaG Goodyear341300
5 BenettonPlaylifeB Bridgestone330211
6 SauberPetronasG Goodyear100100
7 ArrowsArrowsB Bridgestone60000
8 StewartFordB Bridgestone50000
9 ProstPeugeotB Bridgestone10000
10 TyrrellFordB Bridgestone00000
11 MinardiFordB Bridgestone00000

Taustatietoja muokkaa

Moottorit muokkaa

[17]

NimiValmistajaTalli(t)RakennePaino (kg)Iskutilavuus (cm3)
Arrows T2-F1 (Hart 1030)Arrows G.P. International LtdArrowsV10, 72°, 40 v1202 996
Ferrari Tipo 047FerrariFerrariV10, 80°, 40 vei julkistettu2 997
Ford JD Zetec-RCosworth RacingMinardi, TyrrellV10, 72°, 40 v1302 998
Ford VJ Zetec-RCosworth RacingStewartV10, 72°, 40 v1202 998
Mecachrome GC37-01 (Renault RS9B)MecachromeWilliamsV10, 71°, 40 v1212 997
Mercedes-Benz FO 110GIlmor Engineering LtdMcLarenV10, 72°, 40 v1072 998
Mugen-Honda MF-301 HCMugen Co. LtdJordanV10, 40 v120ei julkistettu
Peugeot A16PeugeotProstV10, 72°, 40 v1252 998
Playlife GC37-01 (Renault RS9B)MecachromeBenettonV10, 71°, 40 v1212 997
Petronas SPE 01D (Ferrari Tipo 046/2)Sauber Petronas Engineering AGSauberV10, 75°, 40 v1202 998

Kauden aikana saavutettuja merkkipaaluja muokkaa

  • Rengasvalmistaja Bridgestone saavutti Australian GP:sta ensimmäisen paalupaikan, voiton ja nopeimman kierroksen.
  • Alexander Wurz ajoi uransa ensimmäisen nopeimman kierroksen Argentiinan GP:ssa.
  • San Marinon GP:ssa Mika Häkkinen ajoi uransa sadannen kilpailun. Samassa kilpailussa McLaren saavutti historian 110. voittonsa David Coulthardin ajamana.
  • Jan Magnussen saavutti uransa ensimmäisen ja ainoan MM-pisteen hänen uransa viimeisessä F1-kilpailussaan Kanadan GP:ssa. Michael Schumacher kellotti samassa kilpailussa uransa 30. nopeimman kierroksen.
  • Michael Schumacher voitti kilpailun 30. kerran urallaan Ranskan GP:ssa.
  • Britannian GP:ssa Jos Verstappen ajoi uransa 50. kilpailun ja Ferrari saavutti 120. nopeimman kierroksen.
  • Giancarlo Fisichella valtasi paalupaikan ensimmäistä kertaa urallaan Itävallan GP:ssa.
  • Ferrari-talli ajoi historian 600. kilpailun Saksan GP:ssa. Samassa kilpailussa McLaren saavutti 90. paalupaikan.
  • Mika Häkkinen lähti kymmenettä kertaa urallaan paalupaikalta Belgian GP:ssa. Samassa kilpailussa Jordan-talli voitti ensimmäistä kertaa.
  • Luxemburgin GP:ssa Jean Alesi ajoi uransa 150. kilpailunsa. McLaren saavutti samassa kilpailussa historian 80. nopeimman kierroksen.
  • Damon Hill ajoi uransa sadannen kilpailun Japanin GP:ssa. Michael Schumacher oli 20. kertaa urallaan aika-ajojen nopein kuljettaja. Mika Häkkinen varmisti kilpailussa uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden, joka oli McLarenille kymmenes kuljettajien mestaruus. Valmistajien mestaruuden McLaren voitti kahdeksannen kerran historiansa aikana.[18]
  • Pedro Dinizin paras MM-sijoitus[19]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Kulta, Heikki: Ruutulippu Moottoriurheilun vuosi 1998, s. 58. CreaSport Production Oy, 1998. ISBN 952-9750-19-6.
  2. Kulta, Heikki: Ruutulippu Moottoriurheilun vuosi 1998, s. 59. CreaSport Production Oy, 1998. ISBN 952-9750-19-6.
  3. 1998 FIA Formula One World Championship Formula1.com. Viitattu 8.7.2008. (englanniksi)
  4. Kilpailukalenteri 1998 F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 10.7.2008.
  5. Australian GP – aika-ajo F1-ruutu. Arkistoitu 3.5.2015. Viitattu 27.7.2008.
  6. Kulta, Heikki: Ruutulippu Moottoriurheilun vuosi 1998, s. 60. CreaSport Production Oy, 1998. ISBN 952-9750-19-6.
  7. Summary of Regulations ChicaneF1. Viitattu 10.7.2008. (englanniksi)
  8. Kärkkäinen, Juha: Formula 1 tallit, s. 167. Alfamer, 1998. ISBN 952-5089-31-2.
  9. Kärkkäinen, Juha: Formula 1 tallit, s. 157. Alfamer, 1998. ISBN 952-5089-31-2.
  10. 11 models in 1998 STATS F1. Viitattu 9.7.2008. (englanniksi)
  11. Grand Prix test drivers 6th Gear. Viitattu 9.7.2008. (englanniksi)
  12. Formula 1 - Test driver 1998 driverdb.com. Viitattu 9.7.2008. (englanniksi)
  13. The racing career of Toranosuke Takagi Driver Database. Viitattu 10.7.2008. (englanniksi)
  14. The racing career of Esteban Tuero Driver Database. Viitattu 10.7.2008. (englanniksi)
  15. Kuljettajien sijoitukset 1998 F1-ruutu. Arkistoitu 2.5.2015. Viitattu 8.7.2008.
  16. 1998 All teams Formula1.com. Viitattu 8.7.2008. (englanniksi)
  17. Kärkkäinen, Juha: Formula 1 tallit, s. 162. Alfamer, 1998. ISBN 952-5089-31-2.
  18. Merkkipaalut 1998 F1-ruutu. Arkistoitu 2.5.2015. Viitattu 13.7.2008.
  19. Pedro DINIZ • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 5.3.2022.