Andy Bathgate
Andrew James Bathgate (28. elokuuta 1932 Winnipeg, Manitoba, Kanada – 26. helmikuuta 2016 Brampton, Ontario)[1] oli kanadalainen jääkiekkoilija. Bathgate pelasi keskushyökkääjänä tai oikeana laitahyökkääjänä 17 kautta National Hockey Leaguessa seuroinaan New York Rangers, Toronto Maple Leafs, Detroit Red Wings ja Pittsburgh Penguins. NHL:n runkosarjassa hän keräsi 1 069 ottelussa 349 maalista ja 624 syötöstä 973 tehopistettä: jäähyminuutteja Bathgatelle tuomittiin 624.[4] Vuonna 1959 Bathgate palkittiin liigan arvokkaimmalle pelaajalle myönnettävällä Hart Trophylla hänen tehtyään kauden aikana 40 maalia, joka jäi hänen yhden kauden ennätyksekseen.[1] Vuonna 1964 Bathgate voitti Toronto Maple Leafsin joukkueessa Stanley Cupin.[2]
| Andy Bathgate | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. elokuuta 1932 Winnipeg, Manitoba [1] |
| Kuollut | 26. helmikuuta 2016 (83 vuotta) [2] Brampton, Ontario [1] |
| Kansalaisuus |  Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | keskushyökkääjä,[3][4] oikea laitahyökkääjä[1][3] |
| Maila | oikea |
| Pituus | 183 cm |
| Paino | 80 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1952–1975 |
| Seurat | New York Rangers (NHL) Toronto Maple Leafs (NHL) Detroit Red Wings (NHL) Pittsburgh Penguins (NHL) Vancouver Blazers (WHA) |
| Hockey Hall of Fame | |
1978 | |
Lyöntilaukauksestaan tunnettu Bathgate vaikutti merkittävästi siihen, että maskien käyttö yleistyi jääkiekkomaalivahdeilla. Bathgate oli jo aiemmin vahingoittanut pahasti kahta muuta NHL-maalivahtia laukauksellaan, mutta hänet muistetaan erityisesti Madison Square Gardenissa New Yorkissa 1. marraskuuta 1959 pelatusta ottelusta, jossa hänen laukauksensa osui Montreal Canadiensin maalissa ilman maskia pelannutta Jacques Plantea kasvoihin, minkä jälkeen tälle jouduttiin ompelemaan tikkejä. Plante palasi kaukaloon lähes 25 minuutin kuluttua ja suojasi kasvonsa harjoituksissa käyttämällään maskilla valmentaja Toe Blaken vastalauseista huolimatta. Canadiens voitti kyseisen ottelun ja aloitti pitkäkestoisen voittoputken. Samalla Plantesta tuli ensimmäinen säännöllisesti maskia käyttänyt NHL-maalivahti.[1][2][5]
Bathgate kertoi noin viisi vuosikymmentä myöhemmin, että vaikka Planteen osunut laukaus ei ollut kova eikä lyöntilaukaus, se oli tarkoitettu kostoksi aiemmin sattuneesta tapahtumasta, jossa Bathgate oli törmännyt pää edellä laitaan Planten tönäistyä mailallaan täydessä vauhdissa olleen Bathgaten luistimia.[2][5] Bathgaten mukaan Planten paluuta maskin kanssa luultiin aluksi vitsiksi, vaikka Planten toiminta lopulta mullisti lajin.[3]
New York Rangersissa pelannut Bathgate esiintyi Sports Illustratedin kannessa tammikuussa 1959. Hän kertoi lehdelle, että hänet tunnistettiin hyvin harvoin New Yorkin kaduilla ja että tilanne oli erilainen Torontossa ja Montrealissa, joissa jääkiekko on iso laji.[1]
Andy Bathgate kuoli 83-vuotiaana 26. helmikuuta 2016 Bramptonissa. Hänen vaimonsa Merle kertoi, että kuolinsyynä olivat Parkinsonin taudin ja Alzheimerin taudin komplikaatiot. Bathgatella oli vaimon lisäksi kaksi lasta, poika ja tytär, sekä useita lastenlapsia. Hänen vuonna 2015 kuollut veljensä Frank pelasi New York Rangersissa kaksi ottelua Andyn tulokaskaudella.[1]
Tilastot
muokkaa| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | |||||||||
| 1952–53 | New York Rangers | NHL | 18 | 0 | 1 | 1 | 6 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1952–53 | Vancouver Canucks | WHL | 37 | 13 | 13 | 26 | 29 | 9 | 11 | 4 | 15 | 2 | |||||||||
| 1953–54 | Vancouver Canucks | WHL | 17 | 12 | 10 | 22 | 6 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1953–54 | Cleveland Barons | AHL | 36 | 13 | 19 | 32 | 44 | 9 | 3 | 5 | 8 | 8 |  | ||||||||
| 1953–54 | New York Rangers | NHL | 20 | 2 | 2 | 4 | 18 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1954–55 | New York Rangers | NHL | 70 | 20 | 20 | 40 | 37 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1955–56 | New York Rangers | NHL | 70 | 19 | 47 | 66 | 59 | 5 | 1 | 2 | 3 | 2 | |||||||||
| 1956–57 | New York Rangers | NHL | 70 | 27 | 50 | 77 | 60 | 5 | 2 | 0 | 2 | 7 | |||||||||
| 1957–58 | New York Rangers | NHL | 65 | 30 | 48 | 78 | 42 | 6 | 5 | 3 | 8 | 6 |  | ||||||||
| 1958–59 | New York Rangers | NHL | 70 | 40 | 48 | 88 | 48 | – | – | – | – | – |  |  | |||||||
| 1959–60 | New York Rangers | NHL | 70 | 26 | 48 | 74 | 28 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1960–61 | New York Rangers | NHL | 70 | 29 | 48 | 77 | 22 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1961–62 | New York Rangers | NHL | 70 | 28 | 56 | 84 | 44 | 6 | 1 | 2 | 3 | 4 | | ||||||||
| 1962–63 | New York Rangers | NHL | 70 | 35 | 46 | 81 | 54 | – | – | – | – | – | | ||||||||
| 1963–64 | New York Rangers | NHL | 56 | 16 | 43 | 59 | 26 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1963–64 | Toronto Maple Leafs | NHL | 15 | 3 | 15 | 18 | 8 | 14 | 5 | 4 | 9 | 25 |  | ||||||||
| 1964–65 | Toronto Maple Leafs | NHL | 55 | 16 | 29 | 45 | 34 | 6 | 1 | 0 | 1 | 6 | |||||||||
| 1965–66 | Detroit Red Wings | NHL | 70 | 15 | 32 | 47 | 25 | 12 | 6 | 3 | 9 | 6 | |||||||||
| 1966–67 | Pittsburgh Hornets | AHL | 6 | 4 | 6 | 10 | 7 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1966–67 | Detroit Red Wings | NHL | 60 | 8 | 23 | 31 | 24 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1967–68 | Pittsburgh Penguins | NHL | 74 | 20 | 39 | 59 | 55 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1968–69 | Vancouver Canucks | WHL | 71 | 37 | 36 | 73 | 44 | 8 | 3 | 5 | 8 | 5 | |||||||||
| 1969–70 | Vancouver Canucks | WHL | 72 | 40 | 68 | 108 | 66 | 11 | 3 | 9 | 12 | 22 | |||||||||
| 1970–71 | Pittsburgh Penguins | NHL | 76 | 15 | 29 | 44 | 34 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1974–75 | Vancouver Blazers | WHA | 11 | 1 | 6 | 7 | 2 | – | – | – | – | – | |||||||||
| NHL yhteensä | 1069 | 349 | 624 | 973 | 624 | 54 | 21 | 14 | 35 | 56 | |||||||||||
Saavutuksia ja palkintoja
muokkaa- Hart Trophy 1959[2]
- New York Rangersin kapteeni 1961–1964
- Stanley Cup 1964[2]
- Hockey Hall of Fameen 1978[2]
- Vuonna 1998 sijalla 58 The Hockey News -lehden NHL-painotteisella 100 suurimman pelaajan listalla
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h Goldsteinfeb, Richard: Andy Bathgate, Standout on Dismal 1950s Rangers, Dies at 83 The New York Times (NYTimes.com). 26.2.2016. The New York Times Company. Viitattu 27.2.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Stubbs, Dave: Bathgate helped to change face of goaltending NHL.com. 26.2.2016. NHL. Viitattu 27.2.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Malinowski, Mark: Andy Bathgate The Hockey News (thehockeynews.com). 12.7.2009. TVA Group. Arkistoitu 3.3.2016. Viitattu 27.2.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Andy Bathgate HockeyDB.com. Viitattu 27.2.2016. (englanniksi)
- ↑ a b McGourty, John: Bathgate: Shot to Plante's face was payback NHL.com. 29.10.2009. NHL. Viitattu 27.2.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Andy Bathgate Legends of Hockey -tietokannassa (englanniksi)
| Edeltäjä: Gordie Howe | Hart Memorial Trophyn voittaja 1959 | Seuraaja: Gordie Howe |
Bill Cook (1926–37) | Art Coulter (1937–42) | Ott Heller (1942–45) | Neil Colville (1945–48) | Buddy O'Connor (1949–50) | Frank Eddolls (1950–51) | Allan Stanley (1951–53) | Don Raleigh (1953–55) | Harry Howell (1955–57) | George Sullivan (1957–61) | Andy Bathgate (1961–64) | Camille Henry (1964–65) | Bob Nevin (1965–71) | Vic Hadfield (1971–74) | Brad Park (1974–75) | Phil Esposito (1975–78) | Dave Maloney (1978–80) | Walt Tkaczuk (1980–81) | Barry Beck (1981–86) | Ron Greschner (1986–87) | Kelly Kisio (1987–91) | Mark Messier (1991–97) | Brian Leetch (1997–2000) | Mark Messier (2000–04) | Ei kapteenia (2004–06) | Jaromír Jágr (2006–08) | Chris Drury (2008–11) | Ryan Callahan (2011–)